Meidän oli tarkoitus viettää ihana viikonloppu Vantaalla kylpylässä, mutta sitten tajuttiin, että se olisi paras viikonloppu luopua meidän rakkaista. Demi vietiin ensin Jyväskylään sunnuntaiaamuna ja siitä jatkettiin Tampereelle mun siskon lapsen ristiäisiin. Mila vietiin Keravalle maanantaiaamuna ja sen jälkeen lähdettiin Flamingon kylpylään ja hotelliin. Voi sitä itkun määrää... Kun jätät oman lemmikkisi tuntemattoman ihmisen luo. Oli vaikeaa päästää irti ja itkua oli vaikeaa pidättää. Heti ovesta ulos astumisen jälkeen tuska tuli hiljalleen ulos. On varmaan turha sanoa, että itken tätä kirjoittaessanikin... Oon itkeny joka päivä viimeisen viikon ajan. Päivä päivältä se helpottaa ja parasta on se, että Demi ja Mila saivat uudet ihanat kodit. Mä en ois voinu antaa niille sitä kaikkea, mitä ne ansaitsee, mutta oon kiitollinen, että sain olla Demin elämässä 5kk ja Milan 4kk. Mä sain olla äiti maailman sulosimmille lapsille<3
Viimeinen ilta yhdessä kotona<3 |
Mä oon lihonu viime aikoina jonkun verran ja se asia painaa mua tosi paljon. Mä pidän itseäni rumana ja läskinä. Jos saisin valita, en lähtis ulos tästä talosta koskaan. Jotkut sanoo, että laihduttaminen on helppoa ja herkkujen väliin jättäminen on helppoa ja blaa blaa. Ei se ole, jos sun on tosi paha olla. Mä oikeasti voin sanoa ymmärtäväni nykyään ihmisiä, jotka syö suruun. Mä teen niin koko ajan. Mä oon niin täynnä sitä, että mulle sanotaan mun painosta ja siitä, miten syön. Mä oon aikuinen ihminen ja teen itse omat valintani. Mulla on ollu tosi vaikeaa monta monta vuotta ja joku vielä haluaa pahentaa tätä oloa entisestään. Mitä mä oon tehny ansaitakseni sen? Mä pidän niin pitkän tauon töistä kuin haluan ja teen elämälläni mitä haluan. Ja kyllä mä aion laihtua, mutta teen sen omilla ehdoillani. Onneksi edes Jasmin on mun tukena. Muuta en tarvitsekaan.