torstai 29. tammikuuta 2015

Syömällä jaksaa, ainakin melkein

Kyllä mua vähän hävettää, etten oo päivitelly aikaisemmin mun blogia. Syynä siihen on kuitenkin se, että oon ollu todella väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysisesti rankinta on varmaan se, kun seisot 7-8 tuntia päivässä hotellin vastaanotossa ja jalkoja särkee siihen asti, kunnes nukahdat. Henkisesti taas rankinta on vaan yksinkertaisesti se tiedon paljous, kun koko ajan opin jotain uutta.

Mä aloitin siis 7. päivänä työssäoppimisen yhdessä kolmesta Jyväskylän Sokos Hotellista. Samalla siis muutin Jyväskylään asumaan ja voisin sanoa, että kaikki on alkanut ihan hyvin. Tykkään Jyväskylästä kaupunkina todella paljon ja töihin kestää kävellä 30min. Aamuisin pääsen kyllä autokyydillä ja kävelen kotiin iltapäivällä tai sitten kävelen iltavuoroon töihin ja saan kyydin takaisin, jos mulla on aamuvuoro seuraavana päivänä.

Mun on pakko sanoa, että oon kyllä nyt ihan jumissa tän kirjoittamisen kanssa. Mulla ei oo minkäännäköistä motivoivaa tekijää. Mulla on viikossa aina kaksi päivää vapaata, mutta tuntuu, ettei ne riitä. Mun unirytmi on ihan sekaisin, koska oon sellanen yökukkuja ja sit aamuvuoroina herään 5.30. En vaan saa mun unirytmiä sillain tasaiseksi. Kyllä mä oon tähän mennessä pärjänny ihan hyvin, mutta on pakko myöntää, että parin viikon päästä mulla on 5 aamuvuoroa putkeen. En oo ihan varma, selviinkö niistä hengissä. Pitää varmaan ottaa joka päivä päikkärit töiden jälkeen.

Mun aamuvuorot on yleensä 7.00-15.00, mutta välillä oon vain 14.00 asti tai sitten 8.00-16.00. Useimmiten kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto elikkä 8 tuntia. Iltavuoro on ainakin tähän mennessä ollu aina sama 15.00-22.00 eli 7 tuntia. Oon myöskin ollu välivuorossa 10.00-18.00 ja sekin siis 8 tuntia.

Mun kaverit puhuivat keskenään siitä, että voiko ne pitää hiihtolomaa ollenkaan, kun päiviä pitää tulla yhteensä 93. Mun laskujen mukaan mun pitäisi pystyä pitämään kaikki lomapäivät ihan ilman ongelmia. Kavereilla oli vissiin ollu ekalla viikolla lyhyempiä päiviä, mutta mä aloitin saman tien normivuoroilla. On se kyllä harmi, jos ton takia ei voi oikeutettua lomaviikkoonsa pitää. /: On aika tiukille näköjään laitettu koko työssäoppiminen.

Oon oppinu kyllä ihan älyttömästi kaikkea. Tuntuu vähän siltä, etten oo vielä kerenny sulattaa kaikkea sitä tietoa. Osaan kirjata asiakkaat ulos ja sisään hotellista. Oon myöskin vastannut jo melko paljon puhelimeen ja sähköposteihin. Oon tehnyt myös varauksia ja avainkortteja ryhmille. Kun on hiljaisempaa, niin oon kierrelly huoneissa ja täyttäny paperille tarvittavia tietoja esim. onko huoneessa kaikki tarvittavat tavarat, onko siistiä jne. Se seisominen ottaa jalkoihin niin paljon, että on välillä ihanaa päästä kävelemään.

Meiän hotellissa on vajaa 300 huonetta ja eri tasoisia ja hintaisia huoneita on 4. Jos oon oikein oppinu. :D Tähän mennessä oon ollu tosi positiivisesti yllättyny siitä, kuinka mukavia ihmisiä oikeesti mun työkaverit on. Siis ihan oikeesti. Aluksi pelkäsin ja joo pelkään vieläkin vähän, mutta oon alkanu tuntea mun työkavereita paremmin ja toivon, että pian tunnen olevani jo osa porukkaa. Aion kyllä yrittää parhaani siinä, että "tungen" mukaan kaikkeen mahdolliseen.

Mun siskon miehen piti tulla moikkaamaan mua töihin, kun se oli käymässä kaverinsa luona Jyväskylässä. Ootin sitä tosi innolla, koska kukaan mun perheestä ei oo nähny mua vielä niinku työskentelemässä siellä. Mutta sitten lähdin etsimään hotellia ympäri yhdelle asiakkaalle muutamia tavaroita ja ilman kelloa kadotin ajantajun. Kun vihdoin pääsin takasin tiskille, siskon mies oli jo käyny kaverinsa kanssa ja oli liian myöhäistä. Oisin oikeesti voinu itkeä.. Tuntu niin pahalta. Koska se oli mun oma vika. Olin ihan pihalla kiertelemässä sitä hotellia ja olin huonolla tuulella ja sit pilasin vielä senkin.. Harmittaa vieläkin ihan tajuttomasti, mutta omapa oli vikani.

Mun silmiä alkaa särkeä, kun kirjotin taas tänkin postauksen about 5 tunnissa. :D Oon mahtava! Haha. Tosi aikaansaava taas, mutta oon tehny muutakin tässä välissä. Aina ei vaan voi aivot toimia. Mutta tässä vielä muutama kuva. :)

Mun ensimmäinen oma hiustenkuivain Lidlistä puoleen hintaan 7,50€!

Löysin kaupasta noita metrilakuja tällasessa pussissa. Rakastan niitä!
Tehtiin lasagnea kotona. Oli parasta ikinä!
Mun työasu. Ei imartele, muttei voi mitään. :DD Haha.

Sitten parhaimpia ruokakuvia töistä. Elikkä saan ilmaiseksi aina syödä yhden ruuan päivässä jommasta kummasta meidän ravintolasta, Fransmannista tai Gastropub Jalosta. :) Ihan tosi hyvää ruokaa!!

Fransmanni: Kanasalaatti vuohenjuustolla
Fransmanni: Lohta perunamuusilla ja bearnaise-kastikkeella
Jalo: Kanabriossi
Jalo: Burger!! Nam!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Koska kuvat kertovat enemmän kuin sanat

On ollu jo pari päivää sellanen kutina, että haluaisin kirjoittaa, mutta mulla en ollu vielä ottanu kaikkia haluamiani kuvia. Ja sitten se kirjoittaminen jäi taas muutenkin. Mutta ehkä nyt!

Loma on melkein ohi ja apuaaaa mua jänskättää mun työssäoppiminen. Jos ollaan rehellisiä, niin en haluaisi mennä sinne ollenkaan. Pelottaa ihan älyttömästi. Kyllä mua jännitti sillonkin, kun aloitin työt Lidlissä, mutta tää on nyt vähän eri juttu. Koska mun odotetaan jo osaavan jotain aloittaessani. Haluan ihan hirveesti täyttää sen hotellin ehdot ja olla ihan älyttömän hyvä. Siis onhan se nyt eri asia mennä kaupan kassalle kuin hotellin tiskille..

Mun unirytmi on kans menny ihan päälaelleen tässä loman aikana. Saatan valvoa 3 asti ja herätä 12.. Mutta mun ensimmäinen työpäivä on 7.päivä ja se alkaa klo 7 aamulla eli mun pitäis herätä about 5.15. Kyllä vähän pelottaa, että saanko käännettyä tän unirytmin taas kohdalleen ennen kuin on liian myöhäistä.


Mulla on teille 14 kuvaa, jotka kertoo mun mielestä paljon enemmän kuin sanat.


Jouluaattona meillä on viimeiset pari vuotta ollu tapana kokoontua yhdessä illalla viettämään Joulua melkein koko perheen kesken. Aamulla/Päivällä saadaan tehdä, mitä halutaan eli ollaan paremman puoliskon vanhempien luona aikalailla.

Tänä Jouluna oltiin päätetty, ettei hankittais toisillemme lahjoja. Rahatilanne on, mitä on. Ei se mua yhtään haitannut. :) En mä tarvitse enää oikeesti lahjoja tässä iässä. Sain kuitenkin lahjoja mun toiselta kummilta, hyvältä ystävältä, veljeltä ja sen vaimolta, vanhemmilta ja isovanhemmilta. Rahaa ja suklaata lähinnä. :DD Kiitos kaikille! Vaikka mulle riittäis vähempikin.

Mulla on päällä toisen siskon omatekemä mekko! :)
Järjestys: Liilamaria 20v, Roosamari 21v ja Sinimarja 23v
Käytiin ottamassa kuvia Joulupäivänä mun siskojen kanssa. Meillä oli aika vähän meikkiä tällä kertaa. Mulla oli vain huulipunaa ja ripsaria. :) Saatiin ihan hyviä kuvia, vaikka osa meni pilalle just sen takia, että lunta satoi. Mutta ihanaa, kun sitä lunta sentään oli tänä Jouluna! Jee!

Ulkona oli kyllä ihan tajuttoman kylmä tuolloin. Siltikin päätin, että en tarvitse edes sukkahousuja. Oli kyllä ihanaa päästä sisälle jo parin kuvauskerran jälkeen. Mielipide oli se, että ne kuvat sai riittää. Mä en enää halunnu takas ulos. :D

En kyl voi koskaan kiittää mun siskoja enempää siitä, että ne on olemassa. Ei sillä, että enhän mäkään ois olemassa, jos ne ei ois. Oon kuitenkin nuorin. Mutta parempia ja kauniimpia siskoja on mahdoton löytää. :)
Violetti bilepaita, Bik Bok about 25€
Mustat korkkarit, jostain Kiinasta 17€ :D
Työkengät, Ecco 69€
6 x sukat, Cubus 3,95€/paketti
Mutta kaikki oli alennuksessa -30%, joten maksoin yhteensä vähän yli 8€. :)

'
 Violetti pitsipaita, Bik Bok normihinta 25€ nyt 12,5€

En oo oikeen päässy vielä käyttämään noita mun uusia ostoksia, mutta toivon, että pääsen. :) Tota pitsipaitaa pääsin kyl käyttämään jo, kun kävin Mariannan ja Anniinan kanssa leffassa vikaa kertaa seuraavaan puoleen vuoteen, kun ne menee sinne ulkomaille työssäoppimaan. So weird.. Käytiin kattomassa Exodus: Gods and Kings 3D. Oli itseasiassa aika hyvä. :)

Matkalla Jyväskylään, oli vähän tyhjä juna uuden vuoden aattona, kun vaihdoin Tampereella.

Meiän aamupala: amerikkalaisia pannukakkuja, päärynätoffeejäätelöä ja vaahterasiirappia!

Meiän päivällinen: kanaa, riisiä ja salaattia

 Mun rakas Lucifia<3

 Tiiän, että toi lumisade pilas vähän koko kuvan, mutten jaksa välittää! :DD

Mun uusi profiilikuva fb:ssa. I feel like a beauty. :)

Pelkään, mitä vuosi 2015 tuo tullessaan. Mutta oon aika varma, että mun pelko on ihan turhaa. Mietin tossa eilen mun hyvän ystävän kanssa, että miten voisin muka mokata siellä hotellissa. Koska on vaikeaa uskoa, että saisin koskaan potkuja. Ei millään pahalla, mutta olin hyvä työntekijä Lidlissä, eikä ne ois ikinä antanu mulle potkuja. :D Mun mielestä on hyvä, että oon itsevarma mun työskentelyn suhteen. Se on tärkeetä.

Oon aina ollu sellanen ihminen, etten kestä pettää toisten ihmisten odotuksia musta. Niin on tietenkin käyny, koska en oo mikään supernainen. Mutta uskon, että jokainen, joka muhun tutustuu, ei sitä kadu. Yritän miellyttää kaikkia, mutta se ei aina onnistu. Yllätys. Toivottavasti tajuutte, että teen kuitenkin parhaani. Mulla on omat haasteet edessäni ja välillä ne vie loputkin mun voimista.

"If we tried again, would you look hard enough to see
A better me?"