lauantai 3. tammikuuta 2015

Koska kuvat kertovat enemmän kuin sanat

On ollu jo pari päivää sellanen kutina, että haluaisin kirjoittaa, mutta mulla en ollu vielä ottanu kaikkia haluamiani kuvia. Ja sitten se kirjoittaminen jäi taas muutenkin. Mutta ehkä nyt!

Loma on melkein ohi ja apuaaaa mua jänskättää mun työssäoppiminen. Jos ollaan rehellisiä, niin en haluaisi mennä sinne ollenkaan. Pelottaa ihan älyttömästi. Kyllä mua jännitti sillonkin, kun aloitin työt Lidlissä, mutta tää on nyt vähän eri juttu. Koska mun odotetaan jo osaavan jotain aloittaessani. Haluan ihan hirveesti täyttää sen hotellin ehdot ja olla ihan älyttömän hyvä. Siis onhan se nyt eri asia mennä kaupan kassalle kuin hotellin tiskille..

Mun unirytmi on kans menny ihan päälaelleen tässä loman aikana. Saatan valvoa 3 asti ja herätä 12.. Mutta mun ensimmäinen työpäivä on 7.päivä ja se alkaa klo 7 aamulla eli mun pitäis herätä about 5.15. Kyllä vähän pelottaa, että saanko käännettyä tän unirytmin taas kohdalleen ennen kuin on liian myöhäistä.


Mulla on teille 14 kuvaa, jotka kertoo mun mielestä paljon enemmän kuin sanat.


Jouluaattona meillä on viimeiset pari vuotta ollu tapana kokoontua yhdessä illalla viettämään Joulua melkein koko perheen kesken. Aamulla/Päivällä saadaan tehdä, mitä halutaan eli ollaan paremman puoliskon vanhempien luona aikalailla.

Tänä Jouluna oltiin päätetty, ettei hankittais toisillemme lahjoja. Rahatilanne on, mitä on. Ei se mua yhtään haitannut. :) En mä tarvitse enää oikeesti lahjoja tässä iässä. Sain kuitenkin lahjoja mun toiselta kummilta, hyvältä ystävältä, veljeltä ja sen vaimolta, vanhemmilta ja isovanhemmilta. Rahaa ja suklaata lähinnä. :DD Kiitos kaikille! Vaikka mulle riittäis vähempikin.

Mulla on päällä toisen siskon omatekemä mekko! :)
Järjestys: Liilamaria 20v, Roosamari 21v ja Sinimarja 23v
Käytiin ottamassa kuvia Joulupäivänä mun siskojen kanssa. Meillä oli aika vähän meikkiä tällä kertaa. Mulla oli vain huulipunaa ja ripsaria. :) Saatiin ihan hyviä kuvia, vaikka osa meni pilalle just sen takia, että lunta satoi. Mutta ihanaa, kun sitä lunta sentään oli tänä Jouluna! Jee!

Ulkona oli kyllä ihan tajuttoman kylmä tuolloin. Siltikin päätin, että en tarvitse edes sukkahousuja. Oli kyllä ihanaa päästä sisälle jo parin kuvauskerran jälkeen. Mielipide oli se, että ne kuvat sai riittää. Mä en enää halunnu takas ulos. :D

En kyl voi koskaan kiittää mun siskoja enempää siitä, että ne on olemassa. Ei sillä, että enhän mäkään ois olemassa, jos ne ei ois. Oon kuitenkin nuorin. Mutta parempia ja kauniimpia siskoja on mahdoton löytää. :)
Violetti bilepaita, Bik Bok about 25€
Mustat korkkarit, jostain Kiinasta 17€ :D
Työkengät, Ecco 69€
6 x sukat, Cubus 3,95€/paketti
Mutta kaikki oli alennuksessa -30%, joten maksoin yhteensä vähän yli 8€. :)

'
 Violetti pitsipaita, Bik Bok normihinta 25€ nyt 12,5€

En oo oikeen päässy vielä käyttämään noita mun uusia ostoksia, mutta toivon, että pääsen. :) Tota pitsipaitaa pääsin kyl käyttämään jo, kun kävin Mariannan ja Anniinan kanssa leffassa vikaa kertaa seuraavaan puoleen vuoteen, kun ne menee sinne ulkomaille työssäoppimaan. So weird.. Käytiin kattomassa Exodus: Gods and Kings 3D. Oli itseasiassa aika hyvä. :)

Matkalla Jyväskylään, oli vähän tyhjä juna uuden vuoden aattona, kun vaihdoin Tampereella.

Meiän aamupala: amerikkalaisia pannukakkuja, päärynätoffeejäätelöä ja vaahterasiirappia!

Meiän päivällinen: kanaa, riisiä ja salaattia

 Mun rakas Lucifia<3

 Tiiän, että toi lumisade pilas vähän koko kuvan, mutten jaksa välittää! :DD

Mun uusi profiilikuva fb:ssa. I feel like a beauty. :)

Pelkään, mitä vuosi 2015 tuo tullessaan. Mutta oon aika varma, että mun pelko on ihan turhaa. Mietin tossa eilen mun hyvän ystävän kanssa, että miten voisin muka mokata siellä hotellissa. Koska on vaikeaa uskoa, että saisin koskaan potkuja. Ei millään pahalla, mutta olin hyvä työntekijä Lidlissä, eikä ne ois ikinä antanu mulle potkuja. :D Mun mielestä on hyvä, että oon itsevarma mun työskentelyn suhteen. Se on tärkeetä.

Oon aina ollu sellanen ihminen, etten kestä pettää toisten ihmisten odotuksia musta. Niin on tietenkin käyny, koska en oo mikään supernainen. Mutta uskon, että jokainen, joka muhun tutustuu, ei sitä kadu. Yritän miellyttää kaikkia, mutta se ei aina onnistu. Yllätys. Toivottavasti tajuutte, että teen kuitenkin parhaani. Mulla on omat haasteet edessäni ja välillä ne vie loputkin mun voimista.

"If we tried again, would you look hard enough to see
A better me?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti