Kesä

Kai sitä olisi taas aika kirjoittaa. Mulla ei oo oikeen ollu motivaatiota siihen tai edes ulkonäköä. Mä tykkään aina liittää kuvia mun kirjotuksiin, joten jos niitä kuvia ei oo otettu, ei mulla oo mitään kirjotettavaa. Tyhmää, eikö? Mutta mä oon shoppaillu paljon kesän aikana, ehkä jopa liikaakin. Päätettiin sit vihdoin toteuttaa Jasminin kanssa kuvauspäivä, jolloin kuvattiin lähes kaikki mun uusimmat kesävaatteet. Ajettiin pyörillä mun siskon luokse kylään ja hän laittoi mulle ihanan kampauksen näitä kuvauksia varten. (: Sen jälkeen siskon ehdotuksen myötä lähdettiin ajamaan kohti Kalevan puistoa. Perillä meitä odotti iso puistoalue ja kaunis pieni lampi sorsineen kaikkineen.

Suurin osa mun vaatteista on H&M:stä, mutta osa on ostettu muualtakin. Mulla on ihan selkeesti joku ongelma vaatteiden ostamisessa, mutta.. eikö pidä tehdä asioita, jotka tekee onnelliseksi? :DD Enempää pölisemättä mennään asiaan. Ehkä kerron muita kuulumisiani myöhemmin.

Päätinpä sitten tehdä kuvakollaasin. :D

Uusi kaupunki, uudet kujeet

Muutettiin Jasminin kanssa Polvijärveltä pois, koska siellä ei ollut meille töitä. Rakastettiin molemmat sitä asuntoa, joka meillä oli ja tuntui pahalta luopua siitä. Taakse jäi myös paljon muistoja, niin huonoja kuin hyviäkin.

Mutta me muutettiin Tampereelle! :)) Meillä on ihanan kodikas kaksio aivan ydinkeskustassa. Hinta on hyvä ja töitä etsitään kovasti. Kuitenkin suurin haaste mulle on ihan joku muu kuin työn etsiminen. Oon jo muutaman vuoden ajan kärsiny jonkun näköisestä masennuksesta ja mä rakastan ruokaa. Se jos mikä tuo mulle paremman mielen. Mutta tottakai ruoka on myöskin mun pahin vihollinen. Ei oo varmaankaan ihan uusi juttu, että masennus ja ruoka eivät sovi yhteen. Ei kai sitä muuten olisi niin paljon ylipainoisia ihmisiä maailmassa. Oon itse lihonnut 10kg ja mua suoraan sanottuna hävettää. Kun mun läheiset huomauttelee mulle asiasta, haluaisin vaan juosta sänkyyn itkemään ja piiloutua maailmalta. Mutta toisaalta se myös antaa mulle motivaatiota todistaa ihmisille, että pystyn laihtumaan itse. Jasmin tottakai on mun tukena ja sitä tarvitsenkin, mutta kaiken pitää kuitenkin lähteä lopulta mun omasta tahdosta.

Ruokavalio on pitäny laittaa uusiksi ja tiesin jo alunperin, että se tulee olemaan mulle haastavinta. Vielä en oo päässy eroon makeen himosta, mutta salille liityttiin jo kaksi viikkoa sitten. Tanssi on aina ollu mulle sellanen asia, josta nautin suunnattomasti. Joten koska meidän kuukausimaksuun salilla kuuluu myös kaikki mahdolliset tunnit, niin oon aina ilmoittautuneena zumbaan, danceen ja sh'bamiin. Kaikki on erilaisia tanssitunteja ja tykkään niistä tosi paljon. Sen lisäksi tottakai treenaan ihan salin puolellakin, mutta tanssitunnit vaan vie voiton.

Eihän kuitenkaan sitä nyt elämässä pidä päästä liian helpolla... Laihduttamisen ja työn etsimisen lisäksi kärsin myös suuresta epävarmuudesta erään muun asian takia. Mulla on vauvasta lähtien ollut atooppinen ihottuma, mutta aikuisiällä se ei ole mua vielä aikaisemmin estänyt elämästä. Kuitenkin nyt viimeiset 3-4 kuukautta mun iho on näyttänyt kyntensä. Oon saanu kutiavaa ihottumaa paikkoihin, joissa sitä ei oo koskaan ollut. Vaikka mulla on allergioita, niin en keksi, mikä olisi voinut aiheuttaa kaiken tän. Mulla on pian lääkäriaika ja toivon mukaan saan lähetteen ihotautilääkärille. Muutto pitkitti tätä asiaa todella paljon ja raavin itseni verille aamulla, päivällä, illalla tai yöllä. Kutitus iskee ihan milloin vain ja se raastaa mua henkisesti ja fyysisesti erittäin paljon. En tunne itseäni kauniiksi enkä halua lähteä ulos.

Mä odotan vieläkin sitä, että milloin mun elämä oikeesti alkaa. Sitä päivää, kun voin alkaa nauttia elämästä täysin sydämin. Mä oon löytänyt vierelleni ihmisen, joka tekee kaikkensa, jotta oisin onnellinen. Mutta en voi tehdä rakastani onnelliseksi ennen kuin itse olen onnellinen. Toivon vain, että kumpikaan meistä ei koskaan luovuta. Mä oon kuitenkin luvannut itselleni ja rakkaalleni, etten koskaan anna periksi. Itkeä saa ja pitää, mutta nauraa aion tässä elämässä kuitenkin enemmän.

On melkein surullista, etten oo ottanu melkein yhtään kuvia itsestäni pariin kuukauteen. Ennen tein sitä enemmän ja pidin siitä. Oon meikannu erittäin harvoin viime kuukausina. Iho on ollu naamastakin niin huonossa kunnossa, etten oo halunnut meikata. Voisin melkein väittää, että oon alkanu vihaamaan meikkiä. Vaikka mulla ei oo koskaan ollu hyvä iho kasvoissa, finnejä on aina yksi tai viisitoista. Oon suurimman osan ajasta punainen kuin tomaatti, mutta meikki vaan kuivattaa mun ihon kuin pesusieni. Se näyttää niin kamalalta. Joten tämän takia en ole ottanut kuviakaan. Tässä kuitenkin muutama.

Mä annan sut pois

On ehkä kaikista vaikeinta aloittaa tekstiä tällä kertaa. Me luovuttiin meidän lemmikeistä. Mikään ei oo varmaan ikinä ollu niin vaikeaa. Ollaan itketty niin paljon... Tänään Jasmin on töissä ja mä en oo koskaan tuntenu olevani niin yksinäinen kuin nyt. Demi ja Mila oli aina mun kanssa kotona. Täällä ei ollu koskaan täysin hiljaista. Nyt on. Monet ajattelee, että miksi otitte lemmikkejä, jos mä oon kerta allerginen. Mä en oo tienny mun allergian vahvuudesta paljoakaan. Meillä on aina ollu vanhempien kotona kissoja, mutta ne ei oo paljoa ollu sisällä meidän kanssa. Tottakai tää oli mulle suuri muutos, mutta mä olin valmis ottamaan kaiken sen tulevan vastaan. En vaan ajatellu tän olevan niin hankalaa. Ja kaikille tiedoksi, en kadu yhtään Demin ja Milan ottamista. En sitten tippaakaan. Mä en oo ikinä rakastanu yhtäkään lemmikkiä niin paljon kuin näitä kahta<3 Milaan rakastuin saman tien, kun se haettiin. Demiin rakastuin hiljalleen ajan kanssa.

Meidän oli tarkoitus viettää ihana viikonloppu Vantaalla kylpylässä, mutta sitten tajuttiin, että se olisi paras viikonloppu luopua meidän rakkaista. Demi vietiin ensin Jyväskylään sunnuntaiaamuna ja siitä jatkettiin Tampereelle mun siskon lapsen ristiäisiin. Mila vietiin Keravalle maanantaiaamuna ja sen jälkeen lähdettiin Flamingon kylpylään ja hotelliin. Voi sitä itkun määrää... Kun jätät oman lemmikkisi tuntemattoman ihmisen luo. Oli vaikeaa päästää irti ja itkua oli vaikeaa pidättää. Heti ovesta ulos astumisen jälkeen tuska tuli hiljalleen ulos. On varmaan turha sanoa, että itken tätä kirjoittaessanikin... Oon itkeny joka päivä viimeisen viikon ajan. Päivä päivältä se helpottaa ja parasta on se, että Demi ja Mila saivat uudet ihanat kodit. Mä en ois voinu antaa niille sitä kaikkea, mitä ne ansaitsee, mutta oon kiitollinen, että sain olla Demin elämässä 5kk ja Milan 4kk. Mä sain olla äiti maailman sulosimmille lapsille<3

Viimeinen ilta yhdessä kotona<3

Nyt me yritetään vaan selvitä tästä. Me ollaan taas kahdestaan niin kuin meidän suhteen alussa. Ei se oo huono asia, mutta kyllä se tuntuu oudolta. Mun ihottumat on vielä aika pahat ja mä yritän rasvailla niitä parhaani mukaan.

Mä oon lihonu viime aikoina jonkun verran ja se asia painaa mua tosi paljon. Mä pidän itseäni rumana ja läskinä. Jos saisin valita, en lähtis ulos tästä talosta koskaan. Jotkut sanoo, että laihduttaminen on helppoa ja herkkujen väliin jättäminen on helppoa ja blaa blaa. Ei se ole, jos sun on tosi paha olla. Mä oikeasti voin sanoa ymmärtäväni nykyään ihmisiä, jotka syö suruun. Mä teen niin koko ajan. Mä oon niin täynnä sitä, että mulle sanotaan mun painosta ja siitä, miten syön. Mä oon aikuinen ihminen ja teen itse omat valintani. Mulla on ollu tosi vaikeaa monta monta vuotta ja joku vielä haluaa pahentaa tätä oloa entisestään. Mitä mä oon tehny ansaitakseni sen? Mä pidän niin pitkän tauon töistä kuin haluan ja teen elämälläni mitä haluan. Ja kyllä mä aion laihtua, mutta teen sen omilla ehdoillani. Onneksi edes Jasmin on mun tukena. Muuta en tarvitsekaan.

Kutiseva kuukausi

Viime aikoina on joutunu oikeesti alkaa miettiä tulevaisuutta. Se tuntuu melkein pahalta. Haluisin vaan elää hetkessä ja mennä eteenpäin ihan rauhassa. En nyt avaa tätä asiaa sen enempää.

Pari viime viikkoa on ollu mulle henkisesti ja fyysisesti aika vaikeita. Mulle tuli yhdessä yössä pahin ihottuma varmaan koko mun "aikuisiän" aikana. En tiiä, onko se allerginen reaktio ja johtuuko se meiän lemmikeistä, koska oon niille allerginen. Mutta miksi se tuli näin yhtäkkiä, vaikka onhan meillä ollu noi lemmikit jo aika monta kuukautta. En oo mielestäni syöny mitään, mistä pitäis tulla mulle oireita. Oon vaan ihan hämmentyny. Ihottumaa on tällä hetkellä käsissä, käsien sekä jalkojen taipeissa, niskassa ja kaulassa. Se on levinny aika hyvin. Rasvataan sitä tosi paljon päivän mittaan ja yön ajaksi. Yritän olla koskematta lemmikkeihin yhtään ylimäärästä. Naama on kans ollu ihan surkeessa kunnossa ja iho lähtee raapimalla ihan kaikkialta, missä ihottumaa on.

Vaikeinta on ehkä ollu se, että ollaan jouduttu harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että luovuttais meiän rakkaista lemmikeistä. Onhan sitä itketty ittemme uneen jo muutamaan kertaan. Tuntuu vaikeelta pelkästään katsoa ihmisiin, kun naama näyttää siltä, miltä näyttää.. Jasmin on sitä mieltä, että oon kaunis ihan sama, oliko finnejä tai ihottumaa. Joo, eihän ne nyt mua muuta. Mutta mä nyt vaan en tykkää tällä hetkellä siitä, mitä nään peilistä. Ihanaa, kun saa vaan olla kotona, eikä tarvii pakolla lähteä minnekään muualle kuin kauppaan ja lenkille.

Mä tosiaan myöskin värjäsin hiukseni liiloiksi noin kolme viikkoa sitten. Tällä kertaa ihan kestovärillä. Tykkään siitä tosi paljon, vaikka mun oma väri sopii mulle ihan mahtavasti yhtälailla. Mutta muutos on aina välillä hyvästä. Tästä kirjotuksesta tuli nyt tosi lyhyt, mutta kai sekin kertoo jostain.. Tässä kuvia viime kuukauden ajalta.

Rakkaat<3

Jasmin piirsi ton kuvan Tampereella maahan, kun oltiin iltakävelyllä^^

Ollaan alettu tekee smoothieita lähes päivittäin. Nam!

Demi sai uuden pedin, mutta tyytyi silti pienempään. Nyt se on sentään jo tajunnu! :D

Vähän mun kynsitaiteilua. (:

Lunta maassa!!

Hotellin aamupalaaaa! Jälkkäri!

Minä juomassa teetä meiän hotellihuoneessa Kolilla. Käytiin kylpylässä. (:

Minä ja mun kulta<33

Lumisia puita!

Eletään tuilla + kännykkäkuorien esittely

Tän vuoden alussa hain ensimmäistä kertaa asumistukea Kelalta ja kaikki oli mulle ihan uutta. Nyt suoraan sanottuna elän tuilla, koska en oo koulussa enkä töissä. Saan asumistuen lisäksi työttömyystukea. Tää on se tauko, jota oon kaivannu jo niin kauan... Ei oo koskaan ollu taloudellisesti näin vaikeaa, mutta mä oon mieluummin rahavaikeuksissa kuin teen työtä, jota en halua tehdä tai meen kouluun, jonne en halua mennä. Mulla on ollu henkisesti tosi vaikeaa viimeset 6-7 vuotta ja tuntuu siltä, etten oo antanu itteni hengittää välillä. Oon ajatellu, että mun on pakko mennä koko ajan eteenpäin, tehdä töitä, käydä koulua.. Mutta se oma jaksaminen ei oo ollu mulla se ykkösjuttu vuosiin ja nyt on sen aika. Mä en halua kuulla keneltäkään, että teen väärin, kun en tee yksinkertasesti mitään. Mä en halua elää mun elämää katuen myöhemmin. Mä oon jo ihan tarpeeksi soimannu itteeni mun menneisyydestä ja ois jo aika päästää irti. Mä en enää jaksa.

Mutta mun aamupäivät menee yksin kotona kahden lapsen kanssa. Oisin varmaan muuten sisällä koko ajan, mutta onneks koiraa täytyy käyttää ulkona parin kolmen tunnin välein. Me ollaan myös Jasminin kanssa päätetty, että lähetään melkein joka päivä tekemään pidempi kävelylenkki Demin kanssa ja nyt ollaan kahtena päivänä peräkkäin tehty about tunnin lenkki ja keli on ollu ihan mahtava, kylmä mutta aurinko paistaa! Tää on myös alku mun ikuiselle laihdutuskuurille eli siis elämäntapamuutosta kohti ollaan menossa kovaa vauhtia. Jasmin ei nimittäin lihoa, vaikka syödään samaa sontaa molemmat. Mulle taas painoa kertyy hiljalleen..

Demi ja Mila leikki yhdessä!

Minä ja Demi<3

Kotona tosiaan aamupäivisin, kun Jasmin tekee töitä koulun takia, tykkään, tottakai, viettää aikaa koneella katellen youtube-videoita, laulaen, musiikkia kuunnellen, syöden, tanssien, ulkoillen koiran kanssa jne. Oon joutunu parin viime viikon sisään soitella kalliita puheluita laskujen, liittymien, allergialääkkeiden ja vaikka minkä takia. Puhelinlaskut on noussu kattoon ja siitä syystä vaihdan liittymää. Se pitikin olla jo tähän mennessä hoidettu, mutta joku työntekijä oli kirjottanu mun sotun väärin uutta liittymää hankkiessa. Se oli siis IHAN väärin... Ihanku ois jonkun muun ollu kyseessä. Mutta sitä asiaa setvin siis tänään eli joudun perumaan sen liittymätilauksen ja tekemään uuden. Mähän en soita, vaan yritän saada tän tehtyä operaattorin chatin kautta niiden nettisivulla.

Puolen tunnin kuluttua...

Noni. Liittymän vaihtaminen toiseen näyttäis olevan TAAS ihan okei. Chatissa onneksi asia hoitui, eikä tarvinnut soitella. Hyvää asiakaspalvelua sain! :) Pakolliset hommat siis hoidettu tältä päivältä kaiketi. :DD Nyt ootellaan vaan, että Jasmin tulee kotiin ja sit lähetään varmaan taas lenkille ja tehdään ruokaa. :)

Mun oli vaan yksinkertasesti pakko laittaa tää kuva tänne. Ostin Tokmannilta kymmenen kynsilakkaa 12,90€ muistaakseni ja lakkasin kaikki kynnet eri värillä. :))

Minä ja mun kullat<3

Demi<3

 Nyt sitten on aika esitellä kaikki ne monet kännykkäkuoret, jotka tilasin Ebaysta kesän alussa. Olin siis ostanut uuden puhelimen, kun rikoin sen vanhan. Uusi puhelin on Samsung Galaxy A3 ja valkoinen. Tykkään siitä tosi paljon! Tilattiin aluksi seitsemät kuoret, jotka makso yhteensä about 15€. Kun ne hiljalleen alko saapua, niin osa niistä halkes jostain kulmasta tai kuvio vaan yksinkertasesti lähti irtoamaan. Yhdet kuoret tilattiin uudestaan ja ne on paljon paremmat. Kahdessa tosiaan kulmissa halkeamia, mutta ei se sillain käyttöä haittaa, joten antaa olla. :D Mutta tässä siis kuvia mun ihanista kuorista. Enjoy!<3 :)

Toisessa kuoressa ihanissa väreissä unisieppari ja toisessa lukee "Will you still love me when I'm no longer young and beautiful".

Toi teksti vaan kertoo kaiken olennaisen. Pitkän aikaa ollu mulle se tärkein voimalause.

Mun lemppariväri liila ja kukat on ihania. Tällä hetkellä käytän tätä liilamustaa kuorta puhelimessani. Tosta vihreestäkin tykkään ihan sikana! Nää on pehmeitä kuoria.

Ensin kuvaa, miltä näyttää sisäpuoli. Tosi kätsyt aukot esim. pankkikortille!

Ihastuin näihin molempiin kuosiin ihan mielettömästi, mut oikeanpuoleinen enemmän mun tyyliä, lempeä ja hillitty!

Loppuun vielä muutama uusi kuva musta. En oo meikannu viime aikoina ollenkaan, paitsi siskon tupareihin. Tuli vaan taas sellanen fiilis, että Facebookin profiilikuva kaipaa päivitystä ja olihan se kiva taas tuntea olevansa kaunis, kun katsoo peiliin. :) En laittanut näistä kuvista kumpaakaan profiilikuvaksi, mutta samankaltaisen kuitenkin. Olkaa hyvät!

Ihanaa syksyä kaikille!<3 :))

Muutto ja uusi perheenjäsen

Tää kesä on ollu aika vallaton. Autolla on tullu ajettua ekaa kertaa oikeesti tunteja putkeen. Ollaan menty Jyväskylästä Tuusulaan, Tuusulasta Haminaan, Haminasta Jyväskylään, Jyväskylästä Karijoelle ja takas sekä kaikista tutuin reitti Jyväskylästä Polvijärvelle ja takas. Huhhuh sanon vaan. Sillä Jasminilla ei oo ajokorttia vielä, vaan oon ite ajanu nää kaikki matkat.

Mutta mutta. Kesä on menny tehden töitä, joita on ollu aika vähän. Oon siis ite halunnut nauttia myös samalla kesästä tyttöystäväni ja lemmikkieni kanssa. Sillä me haettiin Karijoelta su 16.8 uusi perheenjäsen Mila! Maailman pienin ja suloisin kissanpentu. ((: Mä oon ite kissaihminen, joten olin innoissani enemmän kissan kuin koiran hankkimisesta. Jasminilla tää menee just toisinpäin, joten molemmille jotain. :D Tässä kuvaa rakkaasta kisusta<3

Eikö ookin suloinen otus? ^^

Ja tosiaan. Tän vuoden aikana oon muuttanu elämäni aikana ensimmäistä kertaa ja nyt sitä sitten muutetaan jo samana vuonna kolmatta kertaa uuteen asuntoon. Tää koko muuttohässäkkä alko siitä, kun päätin muuttaa vanhempien luota mun entisen poikaystävän perässä Jyväskylään työharjoitteluun 1.1, vaikka oltiinkin erottu jo ennen muuttoa. Meiän asuessa yhdessä tutustuin netissä mun nykyiseen tyttöystävään ja parin kuukauden jälkeen oli vaan aika muuttaa pois eksän luota omaan kämppään. Muutin 1.4 ihan ikiomaan ensimmäiseen kämppääni Jyväskylässä ja voi että kun oli mahtava tunne. Itsenäistyminen tuntu paremmalta kuin oisin voinu uskoa.

Nyt la 22.8 mun vuokrasopimus päättyi ja muutin yhteen Jasminin kanssa Polvijärvelle! Nyt oon siis työtön ja Jasmin käy koulunsa loppuun syksyn aikana. Sen jälkeen suunnitelmissa ois muuttaa paikkakunnalle, jossa olis töitä meille molemmille. Tällä hetkellä mä haluan vaan olla ja toipua tästä kaikesta tohinasta, enkä halua tehdä töitä. Opiskelukin saa nyt jäädä vähäksi aikaa, lukio ja amis molemmat vei mun voimat. Enkä edes tiedä, mikä musta tulee isona. Iso..?

Ostettiin Wishistä samanlaiset housut ja sit mulle käsikoru ja Jasminille kello!

Me tykätään Jasminin kanssa ihan hirveesti shoppailla netistä kaikkea. Se on ehkä maailman ihanin tunne, kun meet postilaatikolle ja siellä on ilmoitus, että voit hakea paketin postista. :DD Ihan kreisiä, mutta se on vaan meille jonkun näkönen harrastus. Haha. Sinne osa meiän rahoista aina meneekin. Muthei.. Jotkut ratsastaa, jotkut tanssii, jotkut pelaa jalkapalloa, me shoppaillaan. Harrastus sekin! :P

Iskän rakentama kelluva sauna. Aika mahtava itseasiassa, kun ulkona on lämmin! (:

Minä vain.

Mulla ois varmaan ihan tosi paljon asioita kerrottavana, mut sillon kun pitäis kirjoittaa niistä ylös, niin en keksi mitään. Mulla on sellanen tunne, että elämä hymyilee mulle aikalailla, mut silti ite osaan pilata aika monet hyvät hetket. Mun epävarmuus omasta itsestäni ahdistaa mua. Mun iho on ollu naamasta tosi huono jo viimeiset puoli vuotta ja toki tiedän osasyitä siihen. Silti en ymmärrä, miksi se ei edes ala näyttää paremmalta. Meikki tekee mut heti kauniimmaksi ja on helpompi katsoa ihmisiä silmiin. Onneks Jasmin on sitä mieltä, ettei näppylät peitä mun kauneutta. (: Mut itseänihän ne toki häiritsevät jatkuvasti. Toki myös näiden lemmikkien hankkiminen mun allergiasta huolimatta ei nyt paranna tilannetta. Syön allergialääkkeitä ja pidän välillä näppini erossa vauvoista, vaikka haluaisinkin niitä paijata.

Mut yritän ottaa elämästä kaiken irti nyt, kun oon vielä nuori ja villi. Mm.. Ja käytiin kanssa kesän aikana Haminassa Jasminin kavereiden kanssa viettämässä mökkiviikonloppua ja sää oli mitä parhain. Sitten käytiin Jasminin ja mun ihanan ystävän Elinan kanssa Tallinnan risteilyllä, jossa ei valitettavasti ollut maihinnousumahdollisuutta, koska olin saanut lahjakortin valmistuttuani koulusta.

Voisin kertoa yhden jutun, jonka oon Jasminin tavattuani "oppinut". Nimittäin juomaan alkoholia. Ennen Jasminia olin varsin kiltti tyttö, joka joskus joi siiderin tai pari ja sen jälkeen ei osannut kaivata sitä enempää. Jasminilla kun on vanhempia kavereita kuin se itse, niin se on oppinut juomaan niiden kautta. En tietenkään pidä sitä mitenkään tarpeellisena taitona ja osaan kyllä edelleen lopettaa ajoissa. Mun teinivuodet on takana ja mun mielestä tässä iässä ei kuulu enää örveltää. Ei sillä, että ei missään iässä tarvitsisi. Mut nyt kun puhutaan juomisesta, niin mun lempparijuomat on Somersbyn päärynä, Golden Capin mansikkalime ja ihan mahtava Koskenkorva Pure karpalo. Suosittelen! Ite oon vähän sellasen makeen perään.. :P

Loppuun vielä kuva mulle voimaa antavasta tekstistä omassa puhelimessani!

Ihanaa syksyn alkua kaikille! ((:

Uusi perheenjäsen

Noniin. Vihdoin ja viimein saan taas aikaiseksi kirjoittaa. Tänään mulla on vielä vapaapäivä. Tuli herättyä aikasin, kiitos rakkaan murumme, ja ois tarkotus käydä tänään koirapuistossa ja eläinlääkärissä. Ja niin, sitä pyykkiäkin pitäis vissiin pestä.

Mun ja Jasminin elämä muuttu aika hurjasti la 4.7, kun matkustettiin junalla alunperin vain mun äitin veljen 50v synttäreille. Mutta kävikin niin, että päädyttiin hakemaan meiän pieneen perheeseen uusi jäsen, Demi. :) Meillä ei oo koskaan kummallakaan ollu perheessä koiraa, joten kaikki on meille ihan uutta. Välillä tuntuu siltä, että järki lähtee, kun pitää viedä koiraa ulos 8 kertaa päivässä, mutta kyllä se helpottaa, kun Demi kasvaa isommaksi. Se synty 19.3 eli täyttää kohta 4kk. Kaikki vastaantulijat vaan hymyilee meiän koiralle tai tulee silittämään. Kyllä me se tiedetään, että Demi on kaikista nätein koira!

Demi<3

Mentiin tosiaan mun äitin veljen 50v synttäreille mun perheen kanssa. Jasmin ei tullut sinne mukaan. Päätös ei ollut meiän.. Näin mun molemmat kummit siellä ja juteltiin kaikesta, kun taas pitkästä aikaa nähtiin. Meillä oli kyl tosi hauskaa. Loppuillasta mentiin sit itekin tanssilattialle mun vanhempien ja toisen siskon Roosan ja sen poikaystävän Janin kanssa. :) Sit me myös laulettiin kolmisteen mun siskojen kanssa koko juhlaväelle Virve Rostin Riisu pois jo arkipaita. Se meni ihan pieleen ja bändin soitto kuulu liian kovaa, niin meiän laulusta ei kuulemma saanu selvää. Ihan hyvä, koska opettelin sen biisin samana aamuna ja unohdin osan sanoista. :D Mut oli hauskaa!

Minä ja Roosa

Mä en oikeastaan halua puhua mun töistä sen kummemmin tällä kertaa. Mutta sen verran voin sanoa, että kaikki on menny tosi hyvin. Oon itestäni tosi ylpeä ja jos multa kysytään, niin omasta mielestäni vedän tosi hyvin. :) Ja kerrankin saan palkkaa!

Viikkoa ennen kuin haettiin koira, niin mun vanhemmat ja toinen sisko Sinkku tuli lastensa kanssa Jyväskylän Laajavuoreen caravan-alueelle pariksi päiväksi. Miten töiltäni kerkesin, niin mentiin Jasminin kanssa viettämään aikaa niiden kanssa. Mun asunnolta on vaan 20min kävelymatka. Hypittiin lasten kanssa pomppulinnassa, käytiin kävelyllä, syötiin jäätelöä ja nautittiin auringosta. 

Myöhemmin kuvan ottamisen jälkeen nähtiin, kun jotkut laski tätä mäkeä vesisuksilla ja teki erilaisia voltteja. Siistii!

Käytiin Nykäsen mäellä!

Ja  niiiiin! Kävin ONE DIRECTIONIN keikalla!! :))) Mun ala- ja yläaste kaveri Salla pyysi mua mukaan about vuosi sitten, kun liput tuli myyntiin. En miettiny vastausta kovinkaan kauan. :D Oli muuten paras keikka, jolla oon ollu, vaikka takana ei ookaan montaa. Näin myös Isac Elliotin ja McBustedin. Harry on aina ollu ihan mun lemppari 1D:stä! Mut en nyt viitti täyttää mun blogikirjotusta kaikista kuvista.

Salla ja minä. :))

Vähän huonoa kuvaa lavasta. :D Mut tollasilla istumapaikoilla oltiin.

Sit vähän ruokakuvia! Me ollaan vähän huonoja kokkaamaan, mutta tässä meiän aikaansaannoksia. Jasmin valmistuu muutenkin syksyllä kokiksi. :P

Tortillaveneitä!!

Uunipaprikoita jauhelihalla, sipulilla, mustapippuri tuorejuustolla ja juustoraasteella. 

Jasmin teki meille iltapalaksi burgereita!

Tää on ehkä parasta lohturuokaa koko maailmassa!! Meiän oma jäljitelmä Amarillon Texican Chicken annoksesta, joka on meiän molempien lemppari. Cheddarkastiketta, ranskalaisia, punasipulia, purjoa ja kanaa!

Mulla on taas siis ihan älyttömästi kuvia, jotka haluun jakaa teiän kanssa. Kyllähän se on totta, että kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mut vielä sen verran, että Jasminilla oli synttärit muutama päivä sitten ja täytti 19v. Mun synttäreihin on kans enää pari päivää ja sit täytän 21v. :) Mennään Amarilloon syömään ens la ja saan toivon mukaan mun ihanan työkaverin Katrin hoitamaan meiän vauvaa siksi aikaa. :)

Mun hiuksissa oli vielä vähän liilaa!

Matkalla Joensuusta Jyväskylään bussilla mun parin viikon loman jälkeen. Meillä oli mukana tietokonekin, jotta voidaan pelata CS:ää mun luona. Oon siinä jo aika pro. ;>

Perhe<3

Yksin junassa matkalla kotiin Jyväskylään keikan jälkeen aamupäivällä.

Mun keikkalookki!