Tässä teille kolme mun pahinta pelkoa.
1. Hämähäkit
Mä oon vaan aina pelänny hämähäkkejä. Ne on rumia ja niillä on liikaa jalkoja. Alan panikoida, kun nään hämähäkin. Saman tien tulee sellanen tunne, etten mä enää hallitse tilannetta. Se hämähäkki näyttää yhtäkkiä isommalta kuin mä ja huudan äitiä tappamaan sen. Joskus heitän niitä kirjalla tai tökin harjalla tai shampoopurkilla. Kaikkea on kokeiltu, mutta aina se on yhtä pelottavaa. Loppujen lopuksi mä onneksi yleensä voitan.
Äskenkin lupasin laittaa takan valmiiksi. Rypistin paperit ja laitoin ne takkaan ja sit oli aika laittaa puut. Laitoin kaksi puuta ja sit... Sit mä näin sen! Hämähäkin helkutti! Se takan laitto jäi siihen ja samoin hämähäkki. Kiljuin ja juoksin vessaan pesemään kädet. Kun tulin takas, se hämähäkki ei ollu enää siinä. Nyt istun sohvalla jalat ylhäällä, koska pelkään, että se tulee jostain.. Myönnetään. Hämähäkki voitti tällä kertaa.
2. Pimeys
Oon nukkunu ehkä enintään viisi kertaa yksin kotona. Me asutaan metsän vieressä ja se ei pimeällä kyllä tuo ainakaan yhtään turvallisuuden tunnetta. Kun oon yksin ja alkaa tulla pimeä, laitan kaikki valot päälle, verhot kiinni ja katon jonkun ilosen leffan tai jotain muuta. Kun ois aika mennä nukkumaan, niin en meinaa uskaltaa mennä mihinkään. Meiän rappusten valo on palanu eli kun menee yläkertaan, niin joutuu kävelemään pimeässä. Joskus teen niin, että jätän alakerrasta jonkun valon päälle, sit juoksen yläkertaan laittamaan valon päälle ja sit taas alakertaan laittamaan valon pois ja sit taas takas yläkertaan. Crazy...
Ja suihkuun meneminen.. Ei ei ei.. Ihan hirveetä. Pahinta on tulla ulos sieltä, kun osaan olla niin penteleen vainoharhainen. Ja kyllä.. Nukun valot päällä, kun oon yksin. Kyllä mä sit jossain vaiheessa onneksi aina nukahdan.
En oo koskaan ymmärtäny, miten ihminen voi vaan pelätä pimeyttä niin paljon. Valoisassa ja pimeässä mikään ei muutu. Puut on edelleen samassa paikassa ja tuulee ihan yhtälailla. Kai se on vaan se, että pimeässä sä et nää mitään. Sit on helppo alkaa kuvitella sinne puiden taakse jotain ihme örkkejä tai muuta pelottavaa. Se on se ihmisen mielikuvitus, joka yksinkertasesti kääntää kaiken päälaelleen. :D
3. Yksin jääminen
Tykkään olla yksin välillä, koska sit voin laulaa ääneni pois ja tanssia huonosti ympäri taloa. Voin kattoa mun lemppari leffan meiän isosta tv:stä alakerrassa ja syödä jotain hyvää.
Mutta liian kauan yksin oleminen kauhistuttaa mua. Jos en puhu kellekään tai nää ketään, niin iskee sellanen hirveä tunne, että apua jään yksin.
Aina kun koulu tai suhde loppuu, niin iskee paniikki. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että kaikki on ohi eikä kukaan välitä. Eihän se tietenkään mene niin, mutta siltä se tuntuu.
En myöskään usko, että voisin koskaan asua yksin, koska mähän vaan menettäisin järkeni. Oon varmaan vainoharhaisin ihminen, jonka tunnen. Eikä se oo todellakaan hyvä juttu.
Mutta siinä oli kolme pelottavinta asiaa mun elämässä tai aivoissa. :DD Onhan niitä pelkoja, vaikka muille jakaa. Mutta nää on ne pelot, jotka tulee ekana mieleen, kun joku kysyy, mitä pelkään. Enkä usko, että oon ainoa, jolla on juuri nää pelot. Nää on varmaan aika yleisiä.
Tässä vielä talvinen kuva sekä minä ilman meikkiä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti