Uusi perheenjäsen

Noniin. Vihdoin ja viimein saan taas aikaiseksi kirjoittaa. Tänään mulla on vielä vapaapäivä. Tuli herättyä aikasin, kiitos rakkaan murumme, ja ois tarkotus käydä tänään koirapuistossa ja eläinlääkärissä. Ja niin, sitä pyykkiäkin pitäis vissiin pestä.

Mun ja Jasminin elämä muuttu aika hurjasti la 4.7, kun matkustettiin junalla alunperin vain mun äitin veljen 50v synttäreille. Mutta kävikin niin, että päädyttiin hakemaan meiän pieneen perheeseen uusi jäsen, Demi. :) Meillä ei oo koskaan kummallakaan ollu perheessä koiraa, joten kaikki on meille ihan uutta. Välillä tuntuu siltä, että järki lähtee, kun pitää viedä koiraa ulos 8 kertaa päivässä, mutta kyllä se helpottaa, kun Demi kasvaa isommaksi. Se synty 19.3 eli täyttää kohta 4kk. Kaikki vastaantulijat vaan hymyilee meiän koiralle tai tulee silittämään. Kyllä me se tiedetään, että Demi on kaikista nätein koira!

Demi<3

Mentiin tosiaan mun äitin veljen 50v synttäreille mun perheen kanssa. Jasmin ei tullut sinne mukaan. Päätös ei ollut meiän.. Näin mun molemmat kummit siellä ja juteltiin kaikesta, kun taas pitkästä aikaa nähtiin. Meillä oli kyl tosi hauskaa. Loppuillasta mentiin sit itekin tanssilattialle mun vanhempien ja toisen siskon Roosan ja sen poikaystävän Janin kanssa. :) Sit me myös laulettiin kolmisteen mun siskojen kanssa koko juhlaväelle Virve Rostin Riisu pois jo arkipaita. Se meni ihan pieleen ja bändin soitto kuulu liian kovaa, niin meiän laulusta ei kuulemma saanu selvää. Ihan hyvä, koska opettelin sen biisin samana aamuna ja unohdin osan sanoista. :D Mut oli hauskaa!

Minä ja Roosa

Mä en oikeastaan halua puhua mun töistä sen kummemmin tällä kertaa. Mutta sen verran voin sanoa, että kaikki on menny tosi hyvin. Oon itestäni tosi ylpeä ja jos multa kysytään, niin omasta mielestäni vedän tosi hyvin. :) Ja kerrankin saan palkkaa!

Viikkoa ennen kuin haettiin koira, niin mun vanhemmat ja toinen sisko Sinkku tuli lastensa kanssa Jyväskylän Laajavuoreen caravan-alueelle pariksi päiväksi. Miten töiltäni kerkesin, niin mentiin Jasminin kanssa viettämään aikaa niiden kanssa. Mun asunnolta on vaan 20min kävelymatka. Hypittiin lasten kanssa pomppulinnassa, käytiin kävelyllä, syötiin jäätelöä ja nautittiin auringosta. 

Myöhemmin kuvan ottamisen jälkeen nähtiin, kun jotkut laski tätä mäkeä vesisuksilla ja teki erilaisia voltteja. Siistii!

Käytiin Nykäsen mäellä!

Ja  niiiiin! Kävin ONE DIRECTIONIN keikalla!! :))) Mun ala- ja yläaste kaveri Salla pyysi mua mukaan about vuosi sitten, kun liput tuli myyntiin. En miettiny vastausta kovinkaan kauan. :D Oli muuten paras keikka, jolla oon ollu, vaikka takana ei ookaan montaa. Näin myös Isac Elliotin ja McBustedin. Harry on aina ollu ihan mun lemppari 1D:stä! Mut en nyt viitti täyttää mun blogikirjotusta kaikista kuvista.

Salla ja minä. :))

Vähän huonoa kuvaa lavasta. :D Mut tollasilla istumapaikoilla oltiin.

Sit vähän ruokakuvia! Me ollaan vähän huonoja kokkaamaan, mutta tässä meiän aikaansaannoksia. Jasmin valmistuu muutenkin syksyllä kokiksi. :P

Tortillaveneitä!!

Uunipaprikoita jauhelihalla, sipulilla, mustapippuri tuorejuustolla ja juustoraasteella. 

Jasmin teki meille iltapalaksi burgereita!

Tää on ehkä parasta lohturuokaa koko maailmassa!! Meiän oma jäljitelmä Amarillon Texican Chicken annoksesta, joka on meiän molempien lemppari. Cheddarkastiketta, ranskalaisia, punasipulia, purjoa ja kanaa!

Mulla on taas siis ihan älyttömästi kuvia, jotka haluun jakaa teiän kanssa. Kyllähän se on totta, että kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mut vielä sen verran, että Jasminilla oli synttärit muutama päivä sitten ja täytti 19v. Mun synttäreihin on kans enää pari päivää ja sit täytän 21v. :) Mennään Amarilloon syömään ens la ja saan toivon mukaan mun ihanan työkaverin Katrin hoitamaan meiän vauvaa siksi aikaa. :)

Mun hiuksissa oli vielä vähän liilaa!

Matkalla Joensuusta Jyväskylään bussilla mun parin viikon loman jälkeen. Meillä oli mukana tietokonekin, jotta voidaan pelata CS:ää mun luona. Oon siinä jo aika pro. ;>

Perhe<3

Yksin junassa matkalla kotiin Jyväskylään keikan jälkeen aamupäivällä.

Mun keikkalookki!

Rakastunut

Pari viikkoa sitten mun työharjoittelu hotellissa loppui ja allekirjoitin työsopimuksen kesäksi. Sitä aikasemmin allekirjoitin vuokrasopimuksen melkein elokuun loppuun asti. Mä vähän kadun sitä. Koska viime viikot oon ollu koko ajan Jasminin kanssa ja nyt, kun mun työt Jyväskylässä alkaa, mä joudun palaamaan yksin kotiin. Jasminilla on pari viikkoa koulua ja sit se tulee mun luo. Ei oo koskaan ollu niin vaikeeta lähteä toisen luota kuin tänä aamuna. Se meni sellaseksi itkemiseksi, kuten arvelinkin. Nyt vajaa kaksi viikkoa oon yksin.

Jos voisin, muuttaisin Jasminin luo ja jättäisin mun työt saman tien . Mutta mulla ei oo varaa edes vuokraa maksaa.. Työharjoittelu vaan vei mut vararikkoon. Ärsyttää myöntää, mutta rahastahan tässä vaan on kyse. En oo koskaan ollu tällasessa tilanteessa. Tekisin mitä vaan, että sen sijaan, että oon matkalla töihin, voisin olla oottamassa Jasminia, kun se tulee koulusta kotiin.

Jyväskylässä ei oo mulle enää mitään. Kuulostaa pahalta, mutten malta oottaa pääseväni pois sieltä. Se oli vaan välipysäkki mun elämässä. Jyväskylä on kaunis kaupunki, mutta mä haluun olla siellä, missä mun kulta on. Mun koti on Jasminin luona. (: Syksyllä muutetaan yhteen, enkä malta oottaa! 

Btw. Valmistuin perjantaina matkailuvirkailijaksi! ((: Juhlittiin ihan vaan perheen kesken ja Jasmin tapasi mun siskot ja veljen ja niiden paremmat puoliskot. Tuntu niin hyvältä nähdä, että kaikki selvästi tykkäs Jasminista. Parasta tykätäkin, koska mun ei tarvii enää etsiä. Löysin sen, mitä halusinkin♡ niin pitkään katoin mun sisarten onnellisuutta ja itkin. Ekaa ja vikaa kertaa elämässä tiedän, miltä tuntuu olla rakastunu.

<3

Suolakurkku-paprika-kinkku voileipäkakku

Minttusuklaata ja valkosuklaata ((:

Oon jo pitkään halunnu tietää yhen jutun. Nimittäin sen, sopiiko mulle liilat hiukset. Viikko sitten Jasmin värjäs mun hiukset sellasella värillä, joka lähtee pois 5-30 pesussa. Mulla alkaa nyt jo olla aika oman väriset taas. Mut tykkäsin. (:

Käytiin myöskin Megazonessa Jasminin ja mun vanhemman isosiskon kanssa. Mahduttiin mukaan just ja just (oli torstai-ilta ja klo 17) ja kaikki muut oli jotain ala-astelaisia pikkupoikia ja niiden pari huoltajaa. Kyllä nauratti. :D Mut ihan hauskaa oli ja Jasminkin pääs ekaa kertaa koittamaan sitä. (: Sit sen jälkeen mentiin vielä kolmisteen leffaan, kun mulla oli vielä kolme leffalippua jäljellä ja ne oli menossa vanhaksi. Käytiin kattomassa Tomorrowland - A World Beyond. Oli ihan jees. (:

Mut nyt on eka oikee työpäivä takana ja nukun yksin varmaan melkein kuukauteen. Tää sänky on ihanan iso, mut oishan täällä tilaa vielä toiselle.. 

"My heart's against your chest, your lips pressed to my neck
I'm falling for your eyes, but they don't know me yet
And with this feeling I'll forget, I'm in love now

Kiss me like you wanna be loved
You wanna be loved
You wanna be loved
This feels like falling in love
Falling in love
We're falling in love" <3

Kohti kesää!

Voisin joka kerta alottaa samalla tavalla: "pahoittelen, etten oo taas pitkään aikaan kirjottanu". Mut kai se on vaan ihan hyvä juttu, että mulla on oikeesti muutakin tekemistä..?

Mun työharjottelua on jäljellä enää 3 päivää!! En oikeesti malta oottaa! Siis kohta tehty kaikki 93 päivää. En voi muuta sanoa kuin, että rankkaa on ollu ja tili alkaa näyttää kohta nollaa... En oo mun viikon lomaanikaan pitäny, vaan pidän sen nyt sit jälkeenpäin. Oon jäämässä kyllä kesäksi töihin tonne hotelliin, mutta alotan vasta sit kesäkuun alussa.

La 2.5 meillä tuli 2kk täyteen Jasminin kanssa. Meillä menee tosi hyvin. Se tyttö tekee mut niin onnelliseksi. (: vietettiin vappua viikonloppuna ja näin Jasminin kavereita ekaa kertaa. Siitä jäi hyvä fiilis! Kaikki oli tosi mukavia tyyppejä ja ootan jo seuraavaa kertaa.

Mun vanhemmatkin tapas Jasminin jo monta viikkoa sitten ja kaikki meni ihan super hyvin. ((: mut kukapa ei mun tyttöystävästä tykkäis. En oo epäilly sitä hetkeekään!

Mä muuten ostin vihdoin ja viimein uudet kengät. ((: tilasin ne Zalandolta ja sit tilasin kans varmaan ala-asteen jälkeen ensimmäisen reppuni Junkyardilta. Kirjotinkohan oikein.. mutmut. Kengät oli vissiin jotain 70-80€ ja reppu kuljetuksineen kaikkineen 50€ (oon tänkin velkaa Jasminille..). Tässä kuvaa niistä.

Niin.... Rikoin muuten mun kännykän.. xD voiko ihminen olla oikeesti tyhmempi. En usko. Mut olin matkalla Siwaan hakemaan noita mun uusia kenkiä, mut en tienny, missä se sijaitsee. Niinpä katoin kännykän kartasta. Laitoin mun kännykän nätisti pyörän korissa olevan kassin päälle. Kerkesin pyöräillä about 20m, kun tuli joku monttu ja eiköhän se kännykkä pompannu maahan.. Kaiken lisäksi vielä ajoin sen päälle.... Näyttö meni just nappien kohalta rikki, eikä sillä oikeen enää mitään tee. Ostinpa sit samana päivänä uuden kännykän. Päätinpä sit vaihtaa Nokian Samsungiin. Koska onhan mun tabletti ja kannettavakin sitä merkkiä. Loogista vaihtaa, eikö? :P Tässä mun uus kännykkä.

Mä ootan kesää jo innolla, vaikka mikään muu ei oo varmaa kuin, että oon töissä. Mut vihdoinkin saan palkkaa mun hyvin tehdystä työstä... Sen tiiän kyllä jo, että sanon Jyväskylälle toivottavasti lopulliset hyvästit elokuun lopulla. Ei mulla oo täällä mitään muuta kuin mun työ. En ois kesäksikään jääny, ellen ois sidottuna mun asuntoon ja jos ei ois niin pahaa tarvetta saada rahaa.

Mulla on suunnitelmia jo syksyksi esim. että missä asun,  mut ei siitä sen enempää tässä vaiheessa. (:

Töissä tulee muuten nähtyä aika paljon julkkiksia. Mun mielestä se on hirveen siistiä, vaikka onhan nekin vaan ihmisiä. Mut ehkä se on just se paras juttu. Että ajattelen näistä ihmisistä nyt ihan eri tavalla. Tässä lista julkkiksista, jotka oon nähny mun harjottelun aikana: Ismo Alanko, Ben Zyskowicz, Vesa-Matti Loiri, Kasmir, Axl Smith, Pariisin kevät.

Tähän kohtaan en enää oikeastaan keksi mitään sanottavaa. :D Mulla menee ihan hyvin. Mä oon pitkään halunnu kokeilla yhtä juttua ja tuun kokeilee sitä varmaan about viikon päästä. Näätte sitten. :) Jasmin pitää mua ihan sekona. Katotaan, onko muut samaa mieltä. xD Mut tällanen mä oon.. Tässä vielä kuva musta ja Jasminista. Ehkä te nyt tajuutte, että se on oikeesti todellinen, eikä mikään mun mielikuvituksen tuotos.

Odotus palkitaan

Siitä on taas pari kuukautta, kun oon viimeks kirjotellu mun blogiin. Tällä kertaa sille on oikeesti ihan hyväkin syy. Mun elämä on muuttunu ihan hirveesti viime aikoina.

Haluun päästä jakamaan mun tuntemukset muille ihmisille. Mulla on ollu viimeiset kuusi vuotta aika hankalaa itseni kanssa. En oo tienny kuka oon ja oon yrittäny olla jotain muuta. Oon halunnu jäädä sänkyyn makaamaan aamusin ja katsoa leffoja koko päivä, koska ne saa mun ajatukset muualle. Pois itestäni ja mun elämästä, todellisuudesta.

Kun olin 8.luokalla mä koin ekaa kertaa sellasia tunteita, joita en tajunnu. Luulin siinä vaiheessa, että se kaikki kuulu vaan ikään ja se menee ajan kanssa ohi. Kyllä mä pian tajusin, että se tunne oli tullut jäädäkseen. Mä en ollut normaali. Niin mä ajattelin todella pitkään.

Silti mä yritin olla normaali. Eihän siitä mitään tullut, mutta sen kaiken tuskan jälkeen mä oon nyt tässä. On mulla ollu paljon hyviäkin hetkiä mulle rakkaiden ihmisten kanssa, muttei se loppupeleissä riitä. En mä ollu onnellinen. Vihasin katsoa muiden onnellisuutta vierestä ja hautoa itsemurhaa. Kyllä se ajatus kävi mun mielessä aika paljon tiettyinä aikoina, turhaan mä sitä kiistän. Mutten mä ois koskaan itseäni satuttanu. Rakastan mun perhettä ja ystäviä ihan liikaa, jotta tekisin jotain niin itsekästä.

Mä erosin mun poikaystävästä joulukuun alussa ja se ajatus oli ollu mun mielessä jo liian kauan. Kyllä me molemmat tiedettiin, ettei siitä tulis enää mitään, koska mä en ollu siinä täysillä mukana. Mun sydän ei ollu. Koska erottiin niin myöhään, niin päätettiin silti muuttaa yhteen Jyväskylään, koska mulla oli siellä joka tapauksessa työharjoittelupaikka ja olin innoissani siitä. Tuntuhan se hassulta muuttaa yhteen, mutta kyllä me pärjättiin ihan hyvin.

Valehtelin aika pitkään mun rakkaille mun tilanteesta. Kai sitä oli vaan kaikista vaikeinta myöntää itelleen, että siihen se 2,5 vuoden suhde loppui. Mutta puoltoista kuukautta sitten mun elämä käänty päälaelleen. Tapasin netissä yhen ihanan tytön ja siitä on nyt kuukausi, kun tavattiin ekan kerran. Olinhan mä jo pitkään odottanu sitä tunnetta, että mun on hyvä olla jonkun ihmisen kanssa ja oon onnellinen. Kaikki tapahtu oikeastaan aika äkkiä, mutta se vaan oli mulle aika selvä juttu saman tien.

Seurustelen nyt siis tytön kanssa ja oon onnellisempi kuin koskaan. Vaikka kuusi vuotta valheessa eläminen oli vaikeaa, niin tekisin sen milloin vaan uudestaan, jos se tois mut tähän<3

Mä myöskin aloin about kuukausi sitten miettiä omaan asuntoon muuttamista ja muutin eilen. (: En oo vielä nukkunu yhtäkään yötä mun uudessa kodissa ja kyllähän mua jännittää, mutta tätä mä taidan kaivatakin. Mun tyttöystäväkin, joka on kaks vuotta nuorempi, on itsenäisempi kuin mä. :D

Ennen mun tyttöystävän, Jasminin, tapaamista en edes ollu oikeesti ajatellu tulevani kaapista ulos. Ajattelin, että voin salata sen asian koko elämäni ajan. Mut yhtäkkiä kaikki vaan tuntu jotenkin oikeelta ja en halunnu enää salata mitään. Ensimmäisenä kerroin mun äidille ja sitten muulle perheelle. Ne otti sen paremmin vastaan kuin oisin koskaan voinu kuvitella. Itkin ilosta joka ikinen kerta ja koska olin niin helpottunu.

Nyt en enää jaksa salata mitään. Eikä Jasminkaan halua, vaikka tää kaikki on sille kans ihan uutta. Vaikee uskoa, että löysin itelleni niin täydellisen naisen. En tiedä, miten oon muka ansainnu jotain niin hyvää, mutten valita. :D Luulin, ettei enkeleitä oo olemassa<3

Mutta nyt oon junassa matkalla Tuusulaan viettämään mun siskon synttäreitä, enkä maltaa oottaa! Oon ollu viimeks kotona about kuukausi sitten. Tuntuu niin hyvältä päästä näkemään kaikki! Varsinkin kun oon ollu töissä yhdeksän päivää putkeen. Huhhuh. En tiiä edes, miten jaksan, mutta mä vaan jaksan. Aina ja ikuisesti. Oon nukkunu kahtena viimesenä yönä 4,5h, mutta silti mä jaksan ja oon valmis bilettää. :D

On vaikeaa olla erossa mun tyttöystävästä yli kaksi viikkoa, mutta ens viikonloppuna se tulee mun luo. (: Ja kaikista parasta on se, että mun koko viikonloppu on vapaa! Ihanaa<3

Voisin vielä laittaa muutaman kuvan tähän loppuun. (:

Piirsin töissä meiän uudelle liitutaululle tällasen. Työkaverit kehuskeli ihan hirveesti, vaikken oo ees hyvä piirtää. Mut oon oikeesti ylpee noista pääsiäismunista! :DD

Syömällä jaksaa, ainakin melkein

Kyllä mua vähän hävettää, etten oo päivitelly aikaisemmin mun blogia. Syynä siihen on kuitenkin se, että oon ollu todella väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysisesti rankinta on varmaan se, kun seisot 7-8 tuntia päivässä hotellin vastaanotossa ja jalkoja särkee siihen asti, kunnes nukahdat. Henkisesti taas rankinta on vaan yksinkertaisesti se tiedon paljous, kun koko ajan opin jotain uutta.

Mä aloitin siis 7. päivänä työssäoppimisen yhdessä kolmesta Jyväskylän Sokos Hotellista. Samalla siis muutin Jyväskylään asumaan ja voisin sanoa, että kaikki on alkanut ihan hyvin. Tykkään Jyväskylästä kaupunkina todella paljon ja töihin kestää kävellä 30min. Aamuisin pääsen kyllä autokyydillä ja kävelen kotiin iltapäivällä tai sitten kävelen iltavuoroon töihin ja saan kyydin takaisin, jos mulla on aamuvuoro seuraavana päivänä.

Mun on pakko sanoa, että oon kyllä nyt ihan jumissa tän kirjoittamisen kanssa. Mulla ei oo minkäännäköistä motivoivaa tekijää. Mulla on viikossa aina kaksi päivää vapaata, mutta tuntuu, ettei ne riitä. Mun unirytmi on ihan sekaisin, koska oon sellanen yökukkuja ja sit aamuvuoroina herään 5.30. En vaan saa mun unirytmiä sillain tasaiseksi. Kyllä mä oon tähän mennessä pärjänny ihan hyvin, mutta on pakko myöntää, että parin viikon päästä mulla on 5 aamuvuoroa putkeen. En oo ihan varma, selviinkö niistä hengissä. Pitää varmaan ottaa joka päivä päikkärit töiden jälkeen.

Mun aamuvuorot on yleensä 7.00-15.00, mutta välillä oon vain 14.00 asti tai sitten 8.00-16.00. Useimmiten kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto elikkä 8 tuntia. Iltavuoro on ainakin tähän mennessä ollu aina sama 15.00-22.00 eli 7 tuntia. Oon myöskin ollu välivuorossa 10.00-18.00 ja sekin siis 8 tuntia.

Mun kaverit puhuivat keskenään siitä, että voiko ne pitää hiihtolomaa ollenkaan, kun päiviä pitää tulla yhteensä 93. Mun laskujen mukaan mun pitäisi pystyä pitämään kaikki lomapäivät ihan ilman ongelmia. Kavereilla oli vissiin ollu ekalla viikolla lyhyempiä päiviä, mutta mä aloitin saman tien normivuoroilla. On se kyllä harmi, jos ton takia ei voi oikeutettua lomaviikkoonsa pitää. /: On aika tiukille näköjään laitettu koko työssäoppiminen.

Oon oppinu kyllä ihan älyttömästi kaikkea. Tuntuu vähän siltä, etten oo vielä kerenny sulattaa kaikkea sitä tietoa. Osaan kirjata asiakkaat ulos ja sisään hotellista. Oon myöskin vastannut jo melko paljon puhelimeen ja sähköposteihin. Oon tehnyt myös varauksia ja avainkortteja ryhmille. Kun on hiljaisempaa, niin oon kierrelly huoneissa ja täyttäny paperille tarvittavia tietoja esim. onko huoneessa kaikki tarvittavat tavarat, onko siistiä jne. Se seisominen ottaa jalkoihin niin paljon, että on välillä ihanaa päästä kävelemään.

Meiän hotellissa on vajaa 300 huonetta ja eri tasoisia ja hintaisia huoneita on 4. Jos oon oikein oppinu. :D Tähän mennessä oon ollu tosi positiivisesti yllättyny siitä, kuinka mukavia ihmisiä oikeesti mun työkaverit on. Siis ihan oikeesti. Aluksi pelkäsin ja joo pelkään vieläkin vähän, mutta oon alkanu tuntea mun työkavereita paremmin ja toivon, että pian tunnen olevani jo osa porukkaa. Aion kyllä yrittää parhaani siinä, että "tungen" mukaan kaikkeen mahdolliseen.

Mun siskon miehen piti tulla moikkaamaan mua töihin, kun se oli käymässä kaverinsa luona Jyväskylässä. Ootin sitä tosi innolla, koska kukaan mun perheestä ei oo nähny mua vielä niinku työskentelemässä siellä. Mutta sitten lähdin etsimään hotellia ympäri yhdelle asiakkaalle muutamia tavaroita ja ilman kelloa kadotin ajantajun. Kun vihdoin pääsin takasin tiskille, siskon mies oli jo käyny kaverinsa kanssa ja oli liian myöhäistä. Oisin oikeesti voinu itkeä.. Tuntu niin pahalta. Koska se oli mun oma vika. Olin ihan pihalla kiertelemässä sitä hotellia ja olin huonolla tuulella ja sit pilasin vielä senkin.. Harmittaa vieläkin ihan tajuttomasti, mutta omapa oli vikani.

Mun silmiä alkaa särkeä, kun kirjotin taas tänkin postauksen about 5 tunnissa. :D Oon mahtava! Haha. Tosi aikaansaava taas, mutta oon tehny muutakin tässä välissä. Aina ei vaan voi aivot toimia. Mutta tässä vielä muutama kuva. :)

Mun ensimmäinen oma hiustenkuivain Lidlistä puoleen hintaan 7,50€!

Löysin kaupasta noita metrilakuja tällasessa pussissa. Rakastan niitä!

Tehtiin lasagnea kotona. Oli parasta ikinä!

Mun työasu. Ei imartele, muttei voi mitään. :DD Haha.

Sitten parhaimpia ruokakuvia töistä. Elikkä saan ilmaiseksi aina syödä yhden ruuan päivässä jommasta kummasta meidän ravintolasta, Fransmannista tai Gastropub Jalosta. :) Ihan tosi hyvää ruokaa!!

Fransmanni: Kanasalaatti vuohenjuustolla

Fransmanni: Lohta perunamuusilla ja bearnaise-kastikkeella

Jalo: Kanabriossi

Jalo: Burger!! Nam!

Koska kuvat kertovat enemmän kuin sanat

On ollu jo pari päivää sellanen kutina, että haluaisin kirjoittaa, mutta mulla en ollu vielä ottanu kaikkia haluamiani kuvia. Ja sitten se kirjoittaminen jäi taas muutenkin. Mutta ehkä nyt!

Loma on melkein ohi ja apuaaaa mua jänskättää mun työssäoppiminen. Jos ollaan rehellisiä, niin en haluaisi mennä sinne ollenkaan. Pelottaa ihan älyttömästi. Kyllä mua jännitti sillonkin, kun aloitin työt Lidlissä, mutta tää on nyt vähän eri juttu. Koska mun odotetaan jo osaavan jotain aloittaessani. Haluan ihan hirveesti täyttää sen hotellin ehdot ja olla ihan älyttömän hyvä. Siis onhan se nyt eri asia mennä kaupan kassalle kuin hotellin tiskille..

Mun unirytmi on kans menny ihan päälaelleen tässä loman aikana. Saatan valvoa 3 asti ja herätä 12.. Mutta mun ensimmäinen työpäivä on 7.päivä ja se alkaa klo 7 aamulla eli mun pitäis herätä about 5.15. Kyllä vähän pelottaa, että saanko käännettyä tän unirytmin taas kohdalleen ennen kuin on liian myöhäistä.


Mulla on teille 14 kuvaa, jotka kertoo mun mielestä paljon enemmän kuin sanat.

Jouluaattona meillä on viimeiset pari vuotta ollu tapana kokoontua yhdessä illalla viettämään Joulua melkein koko perheen kesken. Aamulla/Päivällä saadaan tehdä, mitä halutaan eli ollaan paremman puoliskon vanhempien luona aikalailla.

Tänä Jouluna oltiin päätetty, ettei hankittais toisillemme lahjoja. Rahatilanne on, mitä on. Ei se mua yhtään haitannut. :) En mä tarvitse enää oikeesti lahjoja tässä iässä. Sain kuitenkin lahjoja mun toiselta kummilta, hyvältä ystävältä, veljeltä ja sen vaimolta, vanhemmilta ja isovanhemmilta. Rahaa ja suklaata lähinnä. :DD Kiitos kaikille! Vaikka mulle riittäis vähempikin.

Mulla on päällä toisen siskon omatekemä mekko! :)

Järjestys: Liilamaria 20v, Roosamari 21v ja Sinimarja 23v

Käytiin ottamassa kuvia Joulupäivänä mun siskojen kanssa. Meillä oli aika vähän meikkiä tällä kertaa. Mulla oli vain huulipunaa ja ripsaria. :) Saatiin ihan hyviä kuvia, vaikka osa meni pilalle just sen takia, että lunta satoi. Mutta ihanaa, kun sitä lunta sentään oli tänä Jouluna! Jee!

Ulkona oli kyllä ihan tajuttoman kylmä tuolloin. Siltikin päätin, että en tarvitse edes sukkahousuja. Oli kyllä ihanaa päästä sisälle jo parin kuvauskerran jälkeen. Mielipide oli se, että ne kuvat sai riittää. Mä en enää halunnu takas ulos. :D

En kyl voi koskaan kiittää mun siskoja enempää siitä, että ne on olemassa. Ei sillä, että enhän mäkään ois olemassa, jos ne ei ois. Oon kuitenkin nuorin. Mutta parempia ja kauniimpia siskoja on mahdoton löytää. :)

Violetti bilepaita, Bik Bok about 25€

Mustat korkkarit, jostain Kiinasta 17€ :D

Työkengät, Ecco 69€

6 x sukat, Cubus 3,95€/paketti
Mutta kaikki oli alennuksessa -30%, joten maksoin yhteensä vähän yli 8€. :)

'

 Violetti pitsipaita, Bik Bok normihinta 25€ nyt 12,5€

En oo oikeen päässy vielä käyttämään noita mun uusia ostoksia, mutta toivon, että pääsen. :) Tota pitsipaitaa pääsin kyl käyttämään jo, kun kävin Mariannan ja Anniinan kanssa leffassa vikaa kertaa seuraavaan puoleen vuoteen, kun ne menee sinne ulkomaille työssäoppimaan. So weird.. Käytiin kattomassa Exodus: Gods and Kings 3D. Oli itseasiassa aika hyvä. :)

Matkalla Jyväskylään, oli vähän tyhjä juna uuden vuoden aattona, kun vaihdoin Tampereella.

Meiän aamupala: amerikkalaisia pannukakkuja, päärynätoffeejäätelöä ja vaahterasiirappia!

Meiän päivällinen: kanaa, riisiä ja salaattia

 Mun rakas Lucifia<3

 Tiiän, että toi lumisade pilas vähän koko kuvan, mutten jaksa välittää! :DD

Mun uusi profiilikuva fb:ssa. I feel like a beauty. :)

Pelkään, mitä vuosi 2015 tuo tullessaan. Mutta oon aika varma, että mun pelko on ihan turhaa. Mietin tossa eilen mun hyvän ystävän kanssa, että miten voisin muka mokata siellä hotellissa. Koska on vaikeaa uskoa, että saisin koskaan potkuja. Ei millään pahalla, mutta olin hyvä työntekijä Lidlissä, eikä ne ois ikinä antanu mulle potkuja. :D Mun mielestä on hyvä, että oon itsevarma mun työskentelyn suhteen. Se on tärkeetä.

Oon aina ollu sellanen ihminen, etten kestä pettää toisten ihmisten odotuksia musta. Niin on tietenkin käyny, koska en oo mikään supernainen. Mutta uskon, että jokainen, joka muhun tutustuu, ei sitä kadu. Yritän miellyttää kaikkia, mutta se ei aina onnistu. Yllätys. Toivottavasti tajuutte, että teen kuitenkin parhaani. Mulla on omat haasteet edessäni ja välillä ne vie loputkin mun voimista.

"If we tried again, would you look hard enough to see

A better me?"