Rakastunut

Pari viikkoa sitten mun työharjoittelu hotellissa loppui ja allekirjoitin työsopimuksen kesäksi. Sitä aikasemmin allekirjoitin vuokrasopimuksen melkein elokuun loppuun asti. Mä vähän kadun sitä. Koska viime viikot oon ollu koko ajan Jasminin kanssa ja nyt, kun mun työt Jyväskylässä alkaa, mä joudun palaamaan yksin kotiin. Jasminilla on pari viikkoa koulua ja sit se tulee mun luo. Ei oo koskaan ollu niin vaikeeta lähteä toisen luota kuin tänä aamuna. Se meni sellaseksi itkemiseksi, kuten arvelinkin. Nyt vajaa kaksi viikkoa oon yksin.

Jos voisin, muuttaisin Jasminin luo ja jättäisin mun työt saman tien . Mutta mulla ei oo varaa edes vuokraa maksaa.. Työharjoittelu vaan vei mut vararikkoon. Ärsyttää myöntää, mutta rahastahan tässä vaan on kyse. En oo koskaan ollu tällasessa tilanteessa. Tekisin mitä vaan, että sen sijaan, että oon matkalla töihin, voisin olla oottamassa Jasminia, kun se tulee koulusta kotiin.

Jyväskylässä ei oo mulle enää mitään. Kuulostaa pahalta, mutten malta oottaa pääseväni pois sieltä. Se oli vaan välipysäkki mun elämässä. Jyväskylä on kaunis kaupunki, mutta mä haluun olla siellä, missä mun kulta on. Mun koti on Jasminin luona. (: Syksyllä muutetaan yhteen, enkä malta oottaa! 

Btw. Valmistuin perjantaina matkailuvirkailijaksi! ((: Juhlittiin ihan vaan perheen kesken ja Jasmin tapasi mun siskot ja veljen ja niiden paremmat puoliskot. Tuntu niin hyvältä nähdä, että kaikki selvästi tykkäs Jasminista. Parasta tykätäkin, koska mun ei tarvii enää etsiä. Löysin sen, mitä halusinkin♡ niin pitkään katoin mun sisarten onnellisuutta ja itkin. Ekaa ja vikaa kertaa elämässä tiedän, miltä tuntuu olla rakastunu.

<3

Suolakurkku-paprika-kinkku voileipäkakku

Minttusuklaata ja valkosuklaata ((:

Oon jo pitkään halunnu tietää yhen jutun. Nimittäin sen, sopiiko mulle liilat hiukset. Viikko sitten Jasmin värjäs mun hiukset sellasella värillä, joka lähtee pois 5-30 pesussa. Mulla alkaa nyt jo olla aika oman väriset taas. Mut tykkäsin. (:

Käytiin myöskin Megazonessa Jasminin ja mun vanhemman isosiskon kanssa. Mahduttiin mukaan just ja just (oli torstai-ilta ja klo 17) ja kaikki muut oli jotain ala-astelaisia pikkupoikia ja niiden pari huoltajaa. Kyllä nauratti. :D Mut ihan hauskaa oli ja Jasminkin pääs ekaa kertaa koittamaan sitä. (: Sit sen jälkeen mentiin vielä kolmisteen leffaan, kun mulla oli vielä kolme leffalippua jäljellä ja ne oli menossa vanhaksi. Käytiin kattomassa Tomorrowland - A World Beyond. Oli ihan jees. (:

Mut nyt on eka oikee työpäivä takana ja nukun yksin varmaan melkein kuukauteen. Tää sänky on ihanan iso, mut oishan täällä tilaa vielä toiselle.. 

"My heart's against your chest, your lips pressed to my neck
I'm falling for your eyes, but they don't know me yet
And with this feeling I'll forget, I'm in love now

Kiss me like you wanna be loved
You wanna be loved
You wanna be loved
This feels like falling in love
Falling in love
We're falling in love" <3

Kohti kesää!

Voisin joka kerta alottaa samalla tavalla: "pahoittelen, etten oo taas pitkään aikaan kirjottanu". Mut kai se on vaan ihan hyvä juttu, että mulla on oikeesti muutakin tekemistä..?

Mun työharjottelua on jäljellä enää 3 päivää!! En oikeesti malta oottaa! Siis kohta tehty kaikki 93 päivää. En voi muuta sanoa kuin, että rankkaa on ollu ja tili alkaa näyttää kohta nollaa... En oo mun viikon lomaanikaan pitäny, vaan pidän sen nyt sit jälkeenpäin. Oon jäämässä kyllä kesäksi töihin tonne hotelliin, mutta alotan vasta sit kesäkuun alussa.

La 2.5 meillä tuli 2kk täyteen Jasminin kanssa. Meillä menee tosi hyvin. Se tyttö tekee mut niin onnelliseksi. (: vietettiin vappua viikonloppuna ja näin Jasminin kavereita ekaa kertaa. Siitä jäi hyvä fiilis! Kaikki oli tosi mukavia tyyppejä ja ootan jo seuraavaa kertaa.

Mun vanhemmatkin tapas Jasminin jo monta viikkoa sitten ja kaikki meni ihan super hyvin. ((: mut kukapa ei mun tyttöystävästä tykkäis. En oo epäilly sitä hetkeekään!

Mä muuten ostin vihdoin ja viimein uudet kengät. ((: tilasin ne Zalandolta ja sit tilasin kans varmaan ala-asteen jälkeen ensimmäisen reppuni Junkyardilta. Kirjotinkohan oikein.. mutmut. Kengät oli vissiin jotain 70-80€ ja reppu kuljetuksineen kaikkineen 50€ (oon tänkin velkaa Jasminille..). Tässä kuvaa niistä.

Niin.... Rikoin muuten mun kännykän.. xD voiko ihminen olla oikeesti tyhmempi. En usko. Mut olin matkalla Siwaan hakemaan noita mun uusia kenkiä, mut en tienny, missä se sijaitsee. Niinpä katoin kännykän kartasta. Laitoin mun kännykän nätisti pyörän korissa olevan kassin päälle. Kerkesin pyöräillä about 20m, kun tuli joku monttu ja eiköhän se kännykkä pompannu maahan.. Kaiken lisäksi vielä ajoin sen päälle.... Näyttö meni just nappien kohalta rikki, eikä sillä oikeen enää mitään tee. Ostinpa sit samana päivänä uuden kännykän. Päätinpä sit vaihtaa Nokian Samsungiin. Koska onhan mun tabletti ja kannettavakin sitä merkkiä. Loogista vaihtaa, eikö? :P Tässä mun uus kännykkä.

Mä ootan kesää jo innolla, vaikka mikään muu ei oo varmaa kuin, että oon töissä. Mut vihdoinkin saan palkkaa mun hyvin tehdystä työstä... Sen tiiän kyllä jo, että sanon Jyväskylälle toivottavasti lopulliset hyvästit elokuun lopulla. Ei mulla oo täällä mitään muuta kuin mun työ. En ois kesäksikään jääny, ellen ois sidottuna mun asuntoon ja jos ei ois niin pahaa tarvetta saada rahaa.

Mulla on suunnitelmia jo syksyksi esim. että missä asun,  mut ei siitä sen enempää tässä vaiheessa. (:

Töissä tulee muuten nähtyä aika paljon julkkiksia. Mun mielestä se on hirveen siistiä, vaikka onhan nekin vaan ihmisiä. Mut ehkä se on just se paras juttu. Että ajattelen näistä ihmisistä nyt ihan eri tavalla. Tässä lista julkkiksista, jotka oon nähny mun harjottelun aikana: Ismo Alanko, Ben Zyskowicz, Vesa-Matti Loiri, Kasmir, Axl Smith, Pariisin kevät.

Tähän kohtaan en enää oikeastaan keksi mitään sanottavaa. :D Mulla menee ihan hyvin. Mä oon pitkään halunnu kokeilla yhtä juttua ja tuun kokeilee sitä varmaan about viikon päästä. Näätte sitten. :) Jasmin pitää mua ihan sekona. Katotaan, onko muut samaa mieltä. xD Mut tällanen mä oon.. Tässä vielä kuva musta ja Jasminista. Ehkä te nyt tajuutte, että se on oikeesti todellinen, eikä mikään mun mielikuvituksen tuotos.

Odotus palkitaan

Siitä on taas pari kuukautta, kun oon viimeks kirjotellu mun blogiin. Tällä kertaa sille on oikeesti ihan hyväkin syy. Mun elämä on muuttunu ihan hirveesti viime aikoina.

Haluun päästä jakamaan mun tuntemukset muille ihmisille. Mulla on ollu viimeiset kuusi vuotta aika hankalaa itseni kanssa. En oo tienny kuka oon ja oon yrittäny olla jotain muuta. Oon halunnu jäädä sänkyyn makaamaan aamusin ja katsoa leffoja koko päivä, koska ne saa mun ajatukset muualle. Pois itestäni ja mun elämästä, todellisuudesta.

Kun olin 8.luokalla mä koin ekaa kertaa sellasia tunteita, joita en tajunnu. Luulin siinä vaiheessa, että se kaikki kuulu vaan ikään ja se menee ajan kanssa ohi. Kyllä mä pian tajusin, että se tunne oli tullut jäädäkseen. Mä en ollut normaali. Niin mä ajattelin todella pitkään.

Silti mä yritin olla normaali. Eihän siitä mitään tullut, mutta sen kaiken tuskan jälkeen mä oon nyt tässä. On mulla ollu paljon hyviäkin hetkiä mulle rakkaiden ihmisten kanssa, muttei se loppupeleissä riitä. En mä ollu onnellinen. Vihasin katsoa muiden onnellisuutta vierestä ja hautoa itsemurhaa. Kyllä se ajatus kävi mun mielessä aika paljon tiettyinä aikoina, turhaan mä sitä kiistän. Mutten mä ois koskaan itseäni satuttanu. Rakastan mun perhettä ja ystäviä ihan liikaa, jotta tekisin jotain niin itsekästä.

Mä erosin mun poikaystävästä joulukuun alussa ja se ajatus oli ollu mun mielessä jo liian kauan. Kyllä me molemmat tiedettiin, ettei siitä tulis enää mitään, koska mä en ollu siinä täysillä mukana. Mun sydän ei ollu. Koska erottiin niin myöhään, niin päätettiin silti muuttaa yhteen Jyväskylään, koska mulla oli siellä joka tapauksessa työharjoittelupaikka ja olin innoissani siitä. Tuntuhan se hassulta muuttaa yhteen, mutta kyllä me pärjättiin ihan hyvin.

Valehtelin aika pitkään mun rakkaille mun tilanteesta. Kai sitä oli vaan kaikista vaikeinta myöntää itelleen, että siihen se 2,5 vuoden suhde loppui. Mutta puoltoista kuukautta sitten mun elämä käänty päälaelleen. Tapasin netissä yhen ihanan tytön ja siitä on nyt kuukausi, kun tavattiin ekan kerran. Olinhan mä jo pitkään odottanu sitä tunnetta, että mun on hyvä olla jonkun ihmisen kanssa ja oon onnellinen. Kaikki tapahtu oikeastaan aika äkkiä, mutta se vaan oli mulle aika selvä juttu saman tien.

Seurustelen nyt siis tytön kanssa ja oon onnellisempi kuin koskaan. Vaikka kuusi vuotta valheessa eläminen oli vaikeaa, niin tekisin sen milloin vaan uudestaan, jos se tois mut tähän<3

Mä myöskin aloin about kuukausi sitten miettiä omaan asuntoon muuttamista ja muutin eilen. (: En oo vielä nukkunu yhtäkään yötä mun uudessa kodissa ja kyllähän mua jännittää, mutta tätä mä taidan kaivatakin. Mun tyttöystäväkin, joka on kaks vuotta nuorempi, on itsenäisempi kuin mä. :D

Ennen mun tyttöystävän, Jasminin, tapaamista en edes ollu oikeesti ajatellu tulevani kaapista ulos. Ajattelin, että voin salata sen asian koko elämäni ajan. Mut yhtäkkiä kaikki vaan tuntu jotenkin oikeelta ja en halunnu enää salata mitään. Ensimmäisenä kerroin mun äidille ja sitten muulle perheelle. Ne otti sen paremmin vastaan kuin oisin koskaan voinu kuvitella. Itkin ilosta joka ikinen kerta ja koska olin niin helpottunu.

Nyt en enää jaksa salata mitään. Eikä Jasminkaan halua, vaikka tää kaikki on sille kans ihan uutta. Vaikee uskoa, että löysin itelleni niin täydellisen naisen. En tiedä, miten oon muka ansainnu jotain niin hyvää, mutten valita. :D Luulin, ettei enkeleitä oo olemassa<3

Mutta nyt oon junassa matkalla Tuusulaan viettämään mun siskon synttäreitä, enkä maltaa oottaa! Oon ollu viimeks kotona about kuukausi sitten. Tuntuu niin hyvältä päästä näkemään kaikki! Varsinkin kun oon ollu töissä yhdeksän päivää putkeen. Huhhuh. En tiiä edes, miten jaksan, mutta mä vaan jaksan. Aina ja ikuisesti. Oon nukkunu kahtena viimesenä yönä 4,5h, mutta silti mä jaksan ja oon valmis bilettää. :D

On vaikeaa olla erossa mun tyttöystävästä yli kaksi viikkoa, mutta ens viikonloppuna se tulee mun luo. (: Ja kaikista parasta on se, että mun koko viikonloppu on vapaa! Ihanaa<3

Voisin vielä laittaa muutaman kuvan tähän loppuun. (:

Piirsin töissä meiän uudelle liitutaululle tällasen. Työkaverit kehuskeli ihan hirveesti, vaikken oo ees hyvä piirtää. Mut oon oikeesti ylpee noista pääsiäismunista! :DD

Syömällä jaksaa, ainakin melkein

Kyllä mua vähän hävettää, etten oo päivitelly aikaisemmin mun blogia. Syynä siihen on kuitenkin se, että oon ollu todella väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin. Fyysisesti rankinta on varmaan se, kun seisot 7-8 tuntia päivässä hotellin vastaanotossa ja jalkoja särkee siihen asti, kunnes nukahdat. Henkisesti taas rankinta on vaan yksinkertaisesti se tiedon paljous, kun koko ajan opin jotain uutta.

Mä aloitin siis 7. päivänä työssäoppimisen yhdessä kolmesta Jyväskylän Sokos Hotellista. Samalla siis muutin Jyväskylään asumaan ja voisin sanoa, että kaikki on alkanut ihan hyvin. Tykkään Jyväskylästä kaupunkina todella paljon ja töihin kestää kävellä 30min. Aamuisin pääsen kyllä autokyydillä ja kävelen kotiin iltapäivällä tai sitten kävelen iltavuoroon töihin ja saan kyydin takaisin, jos mulla on aamuvuoro seuraavana päivänä.

Mun on pakko sanoa, että oon kyllä nyt ihan jumissa tän kirjoittamisen kanssa. Mulla ei oo minkäännäköistä motivoivaa tekijää. Mulla on viikossa aina kaksi päivää vapaata, mutta tuntuu, ettei ne riitä. Mun unirytmi on ihan sekaisin, koska oon sellanen yökukkuja ja sit aamuvuoroina herään 5.30. En vaan saa mun unirytmiä sillain tasaiseksi. Kyllä mä oon tähän mennessä pärjänny ihan hyvin, mutta on pakko myöntää, että parin viikon päästä mulla on 5 aamuvuoroa putkeen. En oo ihan varma, selviinkö niistä hengissä. Pitää varmaan ottaa joka päivä päikkärit töiden jälkeen.

Mun aamuvuorot on yleensä 7.00-15.00, mutta välillä oon vain 14.00 asti tai sitten 8.00-16.00. Useimmiten kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto elikkä 8 tuntia. Iltavuoro on ainakin tähän mennessä ollu aina sama 15.00-22.00 eli 7 tuntia. Oon myöskin ollu välivuorossa 10.00-18.00 ja sekin siis 8 tuntia.

Mun kaverit puhuivat keskenään siitä, että voiko ne pitää hiihtolomaa ollenkaan, kun päiviä pitää tulla yhteensä 93. Mun laskujen mukaan mun pitäisi pystyä pitämään kaikki lomapäivät ihan ilman ongelmia. Kavereilla oli vissiin ollu ekalla viikolla lyhyempiä päiviä, mutta mä aloitin saman tien normivuoroilla. On se kyllä harmi, jos ton takia ei voi oikeutettua lomaviikkoonsa pitää. /: On aika tiukille näköjään laitettu koko työssäoppiminen.

Oon oppinu kyllä ihan älyttömästi kaikkea. Tuntuu vähän siltä, etten oo vielä kerenny sulattaa kaikkea sitä tietoa. Osaan kirjata asiakkaat ulos ja sisään hotellista. Oon myöskin vastannut jo melko paljon puhelimeen ja sähköposteihin. Oon tehnyt myös varauksia ja avainkortteja ryhmille. Kun on hiljaisempaa, niin oon kierrelly huoneissa ja täyttäny paperille tarvittavia tietoja esim. onko huoneessa kaikki tarvittavat tavarat, onko siistiä jne. Se seisominen ottaa jalkoihin niin paljon, että on välillä ihanaa päästä kävelemään.

Meiän hotellissa on vajaa 300 huonetta ja eri tasoisia ja hintaisia huoneita on 4. Jos oon oikein oppinu. :D Tähän mennessä oon ollu tosi positiivisesti yllättyny siitä, kuinka mukavia ihmisiä oikeesti mun työkaverit on. Siis ihan oikeesti. Aluksi pelkäsin ja joo pelkään vieläkin vähän, mutta oon alkanu tuntea mun työkavereita paremmin ja toivon, että pian tunnen olevani jo osa porukkaa. Aion kyllä yrittää parhaani siinä, että "tungen" mukaan kaikkeen mahdolliseen.

Mun siskon miehen piti tulla moikkaamaan mua töihin, kun se oli käymässä kaverinsa luona Jyväskylässä. Ootin sitä tosi innolla, koska kukaan mun perheestä ei oo nähny mua vielä niinku työskentelemässä siellä. Mutta sitten lähdin etsimään hotellia ympäri yhdelle asiakkaalle muutamia tavaroita ja ilman kelloa kadotin ajantajun. Kun vihdoin pääsin takasin tiskille, siskon mies oli jo käyny kaverinsa kanssa ja oli liian myöhäistä. Oisin oikeesti voinu itkeä.. Tuntu niin pahalta. Koska se oli mun oma vika. Olin ihan pihalla kiertelemässä sitä hotellia ja olin huonolla tuulella ja sit pilasin vielä senkin.. Harmittaa vieläkin ihan tajuttomasti, mutta omapa oli vikani.

Mun silmiä alkaa särkeä, kun kirjotin taas tänkin postauksen about 5 tunnissa. :D Oon mahtava! Haha. Tosi aikaansaava taas, mutta oon tehny muutakin tässä välissä. Aina ei vaan voi aivot toimia. Mutta tässä vielä muutama kuva. :)

Mun ensimmäinen oma hiustenkuivain Lidlistä puoleen hintaan 7,50€!

Löysin kaupasta noita metrilakuja tällasessa pussissa. Rakastan niitä!

Tehtiin lasagnea kotona. Oli parasta ikinä!

Mun työasu. Ei imartele, muttei voi mitään. :DD Haha.

Sitten parhaimpia ruokakuvia töistä. Elikkä saan ilmaiseksi aina syödä yhden ruuan päivässä jommasta kummasta meidän ravintolasta, Fransmannista tai Gastropub Jalosta. :) Ihan tosi hyvää ruokaa!!

Fransmanni: Kanasalaatti vuohenjuustolla

Fransmanni: Lohta perunamuusilla ja bearnaise-kastikkeella

Jalo: Kanabriossi

Jalo: Burger!! Nam!

Koska kuvat kertovat enemmän kuin sanat

On ollu jo pari päivää sellanen kutina, että haluaisin kirjoittaa, mutta mulla en ollu vielä ottanu kaikkia haluamiani kuvia. Ja sitten se kirjoittaminen jäi taas muutenkin. Mutta ehkä nyt!

Loma on melkein ohi ja apuaaaa mua jänskättää mun työssäoppiminen. Jos ollaan rehellisiä, niin en haluaisi mennä sinne ollenkaan. Pelottaa ihan älyttömästi. Kyllä mua jännitti sillonkin, kun aloitin työt Lidlissä, mutta tää on nyt vähän eri juttu. Koska mun odotetaan jo osaavan jotain aloittaessani. Haluan ihan hirveesti täyttää sen hotellin ehdot ja olla ihan älyttömän hyvä. Siis onhan se nyt eri asia mennä kaupan kassalle kuin hotellin tiskille..

Mun unirytmi on kans menny ihan päälaelleen tässä loman aikana. Saatan valvoa 3 asti ja herätä 12.. Mutta mun ensimmäinen työpäivä on 7.päivä ja se alkaa klo 7 aamulla eli mun pitäis herätä about 5.15. Kyllä vähän pelottaa, että saanko käännettyä tän unirytmin taas kohdalleen ennen kuin on liian myöhäistä.


Mulla on teille 14 kuvaa, jotka kertoo mun mielestä paljon enemmän kuin sanat.

Jouluaattona meillä on viimeiset pari vuotta ollu tapana kokoontua yhdessä illalla viettämään Joulua melkein koko perheen kesken. Aamulla/Päivällä saadaan tehdä, mitä halutaan eli ollaan paremman puoliskon vanhempien luona aikalailla.

Tänä Jouluna oltiin päätetty, ettei hankittais toisillemme lahjoja. Rahatilanne on, mitä on. Ei se mua yhtään haitannut. :) En mä tarvitse enää oikeesti lahjoja tässä iässä. Sain kuitenkin lahjoja mun toiselta kummilta, hyvältä ystävältä, veljeltä ja sen vaimolta, vanhemmilta ja isovanhemmilta. Rahaa ja suklaata lähinnä. :DD Kiitos kaikille! Vaikka mulle riittäis vähempikin.

Mulla on päällä toisen siskon omatekemä mekko! :)

Järjestys: Liilamaria 20v, Roosamari 21v ja Sinimarja 23v

Käytiin ottamassa kuvia Joulupäivänä mun siskojen kanssa. Meillä oli aika vähän meikkiä tällä kertaa. Mulla oli vain huulipunaa ja ripsaria. :) Saatiin ihan hyviä kuvia, vaikka osa meni pilalle just sen takia, että lunta satoi. Mutta ihanaa, kun sitä lunta sentään oli tänä Jouluna! Jee!

Ulkona oli kyllä ihan tajuttoman kylmä tuolloin. Siltikin päätin, että en tarvitse edes sukkahousuja. Oli kyllä ihanaa päästä sisälle jo parin kuvauskerran jälkeen. Mielipide oli se, että ne kuvat sai riittää. Mä en enää halunnu takas ulos. :D

En kyl voi koskaan kiittää mun siskoja enempää siitä, että ne on olemassa. Ei sillä, että enhän mäkään ois olemassa, jos ne ei ois. Oon kuitenkin nuorin. Mutta parempia ja kauniimpia siskoja on mahdoton löytää. :)

Violetti bilepaita, Bik Bok about 25€

Mustat korkkarit, jostain Kiinasta 17€ :D

Työkengät, Ecco 69€

6 x sukat, Cubus 3,95€/paketti
Mutta kaikki oli alennuksessa -30%, joten maksoin yhteensä vähän yli 8€. :)

'

 Violetti pitsipaita, Bik Bok normihinta 25€ nyt 12,5€

En oo oikeen päässy vielä käyttämään noita mun uusia ostoksia, mutta toivon, että pääsen. :) Tota pitsipaitaa pääsin kyl käyttämään jo, kun kävin Mariannan ja Anniinan kanssa leffassa vikaa kertaa seuraavaan puoleen vuoteen, kun ne menee sinne ulkomaille työssäoppimaan. So weird.. Käytiin kattomassa Exodus: Gods and Kings 3D. Oli itseasiassa aika hyvä. :)

Matkalla Jyväskylään, oli vähän tyhjä juna uuden vuoden aattona, kun vaihdoin Tampereella.

Meiän aamupala: amerikkalaisia pannukakkuja, päärynätoffeejäätelöä ja vaahterasiirappia!

Meiän päivällinen: kanaa, riisiä ja salaattia

 Mun rakas Lucifia<3

 Tiiän, että toi lumisade pilas vähän koko kuvan, mutten jaksa välittää! :DD

Mun uusi profiilikuva fb:ssa. I feel like a beauty. :)

Pelkään, mitä vuosi 2015 tuo tullessaan. Mutta oon aika varma, että mun pelko on ihan turhaa. Mietin tossa eilen mun hyvän ystävän kanssa, että miten voisin muka mokata siellä hotellissa. Koska on vaikeaa uskoa, että saisin koskaan potkuja. Ei millään pahalla, mutta olin hyvä työntekijä Lidlissä, eikä ne ois ikinä antanu mulle potkuja. :D Mun mielestä on hyvä, että oon itsevarma mun työskentelyn suhteen. Se on tärkeetä.

Oon aina ollu sellanen ihminen, etten kestä pettää toisten ihmisten odotuksia musta. Niin on tietenkin käyny, koska en oo mikään supernainen. Mutta uskon, että jokainen, joka muhun tutustuu, ei sitä kadu. Yritän miellyttää kaikkia, mutta se ei aina onnistu. Yllätys. Toivottavasti tajuutte, että teen kuitenkin parhaani. Mulla on omat haasteet edessäni ja välillä ne vie loputkin mun voimista.

"If we tried again, would you look hard enough to see

A better me?"

Pelkoni pahimmat

Koska oon surkea keksimään mitään oikeesti mielenkiintoista sanottavaa, niin päätinpä kertoa teille mun peloista. :D Ihminenhän pelkää monia asioita tai ainakin mä pelkään, mutta useimmat niistä on ihan turhia. Munkin pelot on ihan tyhmiä, mutta en mä niille mitään voi.

Tässä teille kolme mun pahinta pelkoa.

1. Hämähäkit

Mä oon vaan aina pelänny hämähäkkejä. Ne on rumia ja niillä on liikaa jalkoja. Alan panikoida, kun nään hämähäkin. Saman tien tulee sellanen tunne, etten mä enää hallitse tilannetta. Se hämähäkki näyttää yhtäkkiä isommalta kuin mä ja huudan äitiä tappamaan sen. Joskus heitän niitä kirjalla tai tökin harjalla tai shampoopurkilla. Kaikkea on kokeiltu, mutta aina se on yhtä pelottavaa. Loppujen lopuksi mä onneksi yleensä voitan.

Äskenkin lupasin laittaa takan valmiiksi. Rypistin paperit ja laitoin ne takkaan ja sit oli aika laittaa puut. Laitoin kaksi puuta ja sit... Sit mä näin sen! Hämähäkin helkutti! Se takan laitto jäi siihen ja samoin hämähäkki. Kiljuin ja juoksin vessaan pesemään kädet. Kun tulin takas, se hämähäkki ei ollu enää siinä. Nyt istun sohvalla jalat ylhäällä, koska pelkään, että se tulee jostain.. Myönnetään. Hämähäkki voitti tällä kertaa.

2. Pimeys

Oon nukkunu ehkä enintään viisi kertaa yksin kotona. Me asutaan metsän vieressä ja se ei pimeällä kyllä tuo ainakaan yhtään turvallisuuden tunnetta. Kun oon yksin ja alkaa tulla pimeä, laitan kaikki valot päälle, verhot kiinni ja katon jonkun ilosen leffan tai jotain muuta. Kun ois aika mennä nukkumaan, niin en meinaa uskaltaa mennä mihinkään. Meiän rappusten valo on palanu eli kun menee yläkertaan, niin joutuu kävelemään pimeässä. Joskus teen niin, että jätän alakerrasta jonkun valon päälle, sit juoksen yläkertaan laittamaan valon päälle ja sit taas alakertaan laittamaan valon pois ja sit taas takas yläkertaan. Crazy...

Ja suihkuun meneminen.. Ei ei ei.. Ihan hirveetä. Pahinta on tulla ulos sieltä, kun osaan olla niin penteleen vainoharhainen. Ja kyllä.. Nukun valot päällä, kun oon yksin. Kyllä mä sit jossain vaiheessa onneksi aina nukahdan.

En oo koskaan ymmärtäny, miten ihminen voi vaan pelätä pimeyttä niin paljon. Valoisassa ja pimeässä mikään ei muutu. Puut on edelleen samassa paikassa ja tuulee ihan yhtälailla. Kai se on vaan se, että pimeässä sä et nää mitään. Sit on helppo alkaa kuvitella sinne puiden taakse jotain ihme örkkejä tai muuta pelottavaa. Se on se ihmisen mielikuvitus, joka yksinkertasesti kääntää kaiken päälaelleen. :D

3. Yksin jääminen

Tykkään olla yksin välillä, koska sit voin laulaa ääneni pois ja tanssia huonosti ympäri taloa. Voin kattoa mun lemppari leffan meiän isosta tv:stä alakerrassa ja syödä jotain hyvää.

Mutta liian kauan yksin oleminen kauhistuttaa mua. Jos en puhu kellekään tai nää ketään, niin iskee sellanen hirveä tunne, että apua jään yksin.

Aina kun koulu tai suhde loppuu, niin iskee paniikki. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että kaikki on ohi eikä kukaan välitä. Eihän se tietenkään mene niin, mutta siltä se tuntuu.

En myöskään usko, että voisin koskaan asua yksin, koska mähän vaan menettäisin järkeni. Oon varmaan vainoharhaisin ihminen, jonka tunnen. Eikä se oo todellakaan hyvä juttu.


Mutta siinä oli kolme pelottavinta asiaa mun elämässä tai aivoissa. :DD Onhan niitä pelkoja, vaikka muille jakaa. Mutta nää on ne pelot, jotka tulee ekana mieleen, kun joku kysyy, mitä pelkään. Enkä usko, että oon ainoa, jolla on juuri nää pelot. Nää on varmaan aika yleisiä.

Tässä vielä talvinen kuva sekä minä ilman meikkiä. :)

Viimeinen koulupäivä

Mun koulu on tosiaan työssäoppimista vaille tullut päätökseen. Tänään oli mun viimeinen koulupäivä ja mulla oli jopa yksi tunti. Sekin oli aamu 8, joten herätys oli jo aikaisin. Mua ei koskaan kaduta se, että nousen aamulla ylös kouluun. Vaikka tänäänkin luvassa oli oman messuständin pitäminen. Opettaja ja muut opiskelijat sitten kävivät kiertelemässä näitä ständejä. Kyse oli siis tosiaan ruotsin tunnista eli piti kyllä oikeasti miettiä, mitä sanoo. Ei se ruotsi niin hirveen luontevasti tule. Vaikka opettaja kyllä kehui mua ja mun paria. :)

Sain eilen tietää mun markkinointikurssin sekä markkinoinnin kampanjan numeron. Olin vähän tota pettynyt molempiin itseasiassa.. Sain kurssin kokeesta tosiaan 3 eli parhaan mahdollisen numeron. Enkä ollut yhdeltäkään tunnilta pois. Palautin kaikki tehtävät paitsi sellaisen ihan turhan ja pienen jutun. Enkä ollu tarpeeksi aktiivinen tunneilla. Joo, myönnetään. Viittaaminen ei oo koskaan ollu mun juttu. Silti.. Ope ei voinu antaa mulle suoraan 3, vaan pyysi mua valitsemaan kahdesta jo tehdyistä tehtävistä toisen, jotta tekisin siitä paremman. Joten tein sit sen tänään jo heti ruotsin tunnin jälkeen. Jos en nyt saa 3, niin on kyllä kumma..

Aluksi kerron vähän taustatietoja tosta meiän markkinointikampanjasta. Tarkoituksena oli tehdä Power Point/Prezi (meillä oli tämä) -esitys, joka kertoo meiän koulusta ja siitä, mitä meillä voi opiskella. Meiän piti heti kurssin aluksi bookata kaksi eri lukiota, joihin oikeesti päästäis esittämään tää meiän kovalla työllä tehty esitys. Toinen lukio oli mun entinen koulu ja olin ihan älyttömän innoissani menossa sinne. Homma hoituikin ihan mahtavasti ja käteen jäi paljon hyviä muistoja, mutta myös jotain kehitettävää. Kuvattiin tämä meiän esitys opelle ja hän sitten katsoi tämän ja arvioi meitä sen perusteella sekä sitten meiän ständin perusteella, jota jäätiin pitämään esityksen jälkeen. Mulla oli pitkästä aikaa tosi hauskaa. :)

Joo, elikkä meillä oli yli tunnin kestävä arviointikeskustelu meiän markkinointikampanjasta mun ryhmän ja open kanssa eilen. Mun ryhmässä oli mun lisäksi neljä muuta. Meillä oli ihan paras ryhmä niinku ikinä! En ois voinu toivoa parempaa ryhmää ja toivon, että tullaan vielä jatkossa olemaan yhteydessä toisiimme. :) Mutta arviointikeskustelu meni vähän sillain, että ope oli sitä mieltä, että meiän ryhmässä kaikki sais numeroksi 2. Kaikki meiän ryhmästä tietää, että mä ja pari muuta tehtiin enemmän hommia sen koko kampanjan eteen, joten kuvittelin saavani 3. Mutta loppujen lopuksi päädyttiin kaikki siihen, että saadaan tosiaan 2. Mua harmitti oikeesti ihan älyttömästi, koska mä olin tehnyt paljon töitä, enkä saanut krediittiä siitä. Mutta sellasta se on, kun ei uskalla avata suutaan sellasella hetkellä, kun siihen ois vielä mahdollisuus. Mutta onneksi tää numero ei vissiin näy missään papereissa. Sydämessäni tiedän kuitenkin ite, että ansaitsin paremman numeron. Se riittää tällä kertaa mulle.

Enkun ja ruotsin kursseista en edes saanu numeroita vielä, mikä on vähän outoa, mutta eiköhän se tonne meiän intranettiin sitten ilmesty tämän viikon jälkeen. Niiiin! Ja sain kans eilen tietää mun tietotekniikan kurssin numeron. Sain 3! Tietenkin. :DD Ite en siis ollut yllättynyt, sillä olin aina tunneilla ja tein kaiken, mitä ope pyysi tekemään. Mikään ei lämmitä enempää kuin se, että ope sanoo, että harvemmin käy niin, että joku saa kaikista tehtävistä 3 ja sit vielä on aina paikalla. :) Lukiossa olin yks nolla, mutta amiksessa olinkin näköjään aika hikke! Haha. :DD En tiiä, voiko siitä olla ylpeä, mutta mä olen! :)

Goodbye school! Gonna miss you!

Viimeinen ruoka koulussa. Nam! Oli hyvää puuroa, vaikka jouduinkin yksin syömään. :D

Mä oon oikeesti ihan hirveä leffahullu! :DD Mä rakastan leffoja yli kaiken ja jos voisin, niin mä eläisin niissä. Mikään ei oo sen mahtavampaa kuin uppoutua leffan tunnelmiin. Liian usein on päiviä, jolloin kaiken vois vaan heittää kaivoon. Ihan oman itsensäkin. Mutta leffan katsominen antaa hetkeksi mahdollisuuden unohtaa ne kaikki ikävät asiat ja unelmoida. Vihaan surullisia loppuja niin kuin voitte varmaan sen jo arvatakin.

Oon lähiaikoina katsonut paljon toimintaleffoja ja ne on ihan jees oikeastaan. Eihän se nyt pelkkää tappelua yleensä ole. :P Mutta mun lemppareita on ehdottomasti sellaset yltiöromanttiset leffat ja komediat. Myöskin kaikki rikosleffat on hyviä, koska oon suuri Mentalist-fani ja pidän muistakin rikossarjoista kuten Bones, Ilman johtolankaa jne. Mutta kauhu ja minä ei tulla kyllä toimeen yhtään.. Ei, ei ja vieläkin ei. Eiiiii! Muuten nukun koko viikon valot päällä. :D

Viime aikoina oon käyny kattomassa leffassa Interstellarin, joka oli ihan hyvä. Surullinen loppu, mutta pidin siitä tosi paljon. Anne Hathaway on ihana näyttelijä! Sit The Judge, tosi hyvä leffa. Tykkäsin! Jaja. Nälkäpeliiiii of course! :)) The Hunger Games: Mockingjay - Part 1. Rakastan sitä ekaa kirjaa yli kaiken, mutta ne kaksi muuta oli tylsiä, mutta leffat sen sijaan on parempia. Tai siis tykkäsin enemmän 2 ja 3 ekasta osasta kuin 1 leffoina. :D Mut nälkäpelit on vaan pakko katsoa sekä lukea. Oikeesti!

Eilen kävin kattomassa The Hobbit: The Battle of the Five Armies 3D HFR mun ihanien koulukavereiden kanssa! Toivottavasti tää ei ollu meiän viimeinen näkeminen yhdessä ennen ensi kesää, sillä kaksi mun ihanista kavereista lähtee työssäoppimaan ulkomaille. Tulee ihan hirvee ikävä! :( Oon tosiaan saanu viisi aivan mahtavaa uutta ystävää tuolta koulusta ja aion tehdä parhaani, jotta nää kaverisuhteet kestää vielä monta monta vuotta. :) Mutta skypessä ois tarkotus ahkerasti jutella työssäoppimisen ajan. Hobitti leffana oli ihan hyvä. Taistelua oli just niin paljon kuin itse nimikin jo antoi olettaa. :D Surullista oli, mutta myös ilon hetkiä. Suosittelen. :)

Minä ja ihana Anniina<3 Muutkin kaverit oli vieressä, mutta ei nyt tullu kuvaan. :D

En tiiä, mitä muuta voisin sanoa. Mutta haluan kiittää mun kavereita siitä, että ne on mun elämässä ja, että ne välittää musta. Kaikki viisi on aivan upeita ihmisiä ja ihan täysin erilaisia. Siks ollaankin niin ihana joukko. On haikeeta, ettei enää koskaan syödä yhdessä koulun ruokalassa tai mennä vessaan yhdessä, kun se oli vähän niinku meiän traditio. :DD Haha. Mutta on sitä vaikeaa kuvitella, että tänään oli vika päivä koulussa. Sit vasta valmistujaispäivänä palataan vielä kerran kaikki yhdessä koululle ja se vaihe elämästä on ohi. Jos totta puhutaan, niin mulla ei oo mitään hajua, mitä teen työssäoppimisen jälkeen. Varsinkin jos en siitä työstä pidäkään, enkä saa sieltä töitä. Mutta kai se tulevaisuus siellä jossain kaukana mua odottaa. Ei kai mulla oo vielä kiire mihinkään. Eikö niin?

Tässä lista mun nykyisiä lempparibändejä/-laulajia ja niiden biisejä. Ehkä näitä kuunnellessa opitte tuntemaan mut paremmin. :) Kaikille ihan mahtavaa Joulua ja Uutta Vuotta 2015!<3

One Direction (jonka keikalle oon menossa kesäkuussaaaaaa! wääääää!)
- 18
- Night Changes
- Steal My Girl
- You & I

Fifth Harmony
- Sledgehammer

Taylor Swift
- Blank Space

Ed Sheeran
- Thinking Out Loud

5 Seconds Of Summer
- Amnesia
- She Looks So Perfect

The Vamps
- Somebody To You ft. Demi Lovato

Sit vielä ihan mun lemppariyoutubereita! Ja esimerkkibiisit (cover tai oma biisi) niistä.

Kurt Hugo Schneider (Patty Cake Song, jossa muitakin laulajia)

Sam Tsui (Pompeii)

Christina Grimmie (Just A Dream, myös Sam Tsui)

Max Schneider (Try)

Merrell Twins (Maps)

Megan and Liz (Karma)

Cimorelli (You're Worth It)

Megan Nicole (The Heart Wants What It Wants)