Mulla on aina ollu sellanen pieni paha tapa tuntea itseni ulkopuoliseksi. Ihan sama, oonko "parhaiden" ystävieni tai perheeni seurassa.
Mä oon alusta asti miettiny, että lopetanko mun työt. Masennun aina ennen töihin menoa ja joskus tirautan pari kyyneltäkin. Töihin päästyä on jo parempi olo. Tietenkin riippuen siitä, oonko kassalla vai paistopisteellä. Rakastan asiakaspalvelua. Mutten oo missään vaiheessa tuntenu olevani osa meiän työporukkaa. Oonhan kuitenkin ollu töissä jo 1v 4kk... Siinä ajassa en oo ainakaan ystäviä saanu. Rahaakaan en oo hirveesti saanu, kun musta on tullu hirvee shoppailufriikki ja oon tuhlannu suurimman osan. Joo, puolet mun yhden kuukauden palkasta meni suoraan autokoulun 2.vaiheeseen.
Koulukin on alkanu huonosti. Ei oo yhtään mieltä opiskella. Sen lisäksi mulla on töitä nyt tällä viikolla ollu aika paljon. Poikaystävä ja äiti oli tässä molemmat kipeitä ja eilen mulla oli aika kipeä olo töiden jälkeen. Olin ihan varma, että sairastun kunnolla. Heräsin aamulla aikasin siltä varalta, että pitäisi mennä kouluun. En oo varmaan ikinä ollu niin vihanen, etten oo tarpeeksi kipeä. Korvat lukossa ja nenä tukossa ei estä mua menemästä kouluun tai töihin. Joten 4h koulupäivän jälkeen vielä 7h töihin. Jeij... Että tekee mieli vaan irtisanoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti